Peurunka XCM-400, 21.9.2019

Kylmä ja märkä antoi sen verran armoa, että auton keulan uskalsi kääntää kohti Laukaata. Tuntuihan se 6 lämpöastetta paikan päällä aika viileältä, mutta reitin nousumetrien uskalsi luottaa nostavan lämpöä. Kolme kierrosta, reilut 400 metriä nousua kierrosta kohti.

Lähtöviivalla oli erikoisen vähän porukkaa. Ehkäpä kolme cupin kisaa viikon välein ja siihen päälle seuraavana viikonloppuna järjestettävä XCM SM verotti osallistujia epämääräisen sääennusteen lisäksi. Liikkeelle kuitenkin päästiin. Startti oli yllättävän rauhallinen ja iso kärkiporukka pysyi kasassa yli kaksi kilometriä. Polkujen alkaessa repeilyä alkoi tapahtumaan ja huomasin eteneväni 4-5 hengen porukassa. Nousut mentiin ihan semireippaasti kuitenkin siten, että jotain jäisi säästöön tuleville kierroksille. Porukassa ajanut kuopiolainen veti lähes koko kierroksen, kunnes kierroksen lopulla BMC-kuski nosti hieman vauhtia. Kierroksen vaihtoon tultiin 3-4 hengen porukassa ja aika hyvissä voimissa.

Pelkkää tasaista mäntymetsää? (Kuva: Sanna Laitinen)

Toisen kierroksen alkuun sain itse vetovuoron, eikä muilla tuntunut olevan kiirettä ohi. Multamäen tapponousussa kaverit hieman jäivät, mutta ottivat tasaisemmalla alustalla taas kiinni. Viitisen kilometriä ennen kierroksen vaihtoa kuopiolainen meni taas kärkeen ja meno tuntui hyvältä. Vähän edempänä menneestä porukasta alkoi löytyä merkkejä ensimmäisistä hyytymisistä.

Kolmannen kierroksen alkuun oli taas minun vetovuoroni. Kilometrin-parin jälkeen kuopiolainen alkoi hieman jäämään ja BMC-kuskikin jätti välillä vähän väliä. Multamäkeen mennessä kaverit olivat jääneet vähän enemmän ja asetin tavoitteeksi löytää edeltä vielä pari selkää. Vähän yllättäen viimeisellä kierroksella tuli Multamäkeen ihan ok aika, vaikka meno tuntui kohtalaisen puuskuttavalta. Parin kolmen kilometrin jälkeen jälleen eräässä nousussa edessä alkoi vilkkua selkä. Muutama kilometri meni jahdatessa, ja viimeisessä pitkässä nousussa oli kiva mennä ohi. Toinenkin ohitettava löytyi cyclocross-nousun päältä. Loput kilometrit maaliin pystyi rullailemaan aika hyvillä mielin.

Peurungan kisa on omille kyvykkyyksilleni aika optimaalinen. Paljon hapenottomäkeä, laskut ovat osin kivikkoisia mutta eivät teknisiä, ja polut ovat nopeita. Maalissa oli silti melkoinen yllätys, kun oma nimi komeili yleisen sarjan tulosluettelossa sijalla 3. Myönnettäköön, että osallistujamäärällä oli tähän ”kohtalaisen ratkaiseva” vaikutus. Kuitenkin ero kärkeen oli yllättävän pieni näin pitkään kisaan. Olisipa viivalla ollut enempi kuskeja, niin olisi saanut paremmin mitattua itseään. 

Isojen poikien vieressä melkein hymyilyttää.

Maracupin kisat on nyt ajettu kohtalaisen hyvällä henk.koht. osallistumisasteella 7/8. Toivottavasti kelit tarjoavat siedettävän mahdollisuuden kauden päätökseen Evolla SM:ien yhteydessä ajettavassa avoimessa 65km XCM-kisassa.