Jämsä MTB, 7.5.2017

Kisakauden avauksen tarjosi tänä vuonna CC Ilves Jämsänkoskella. Kisakuume oli kova, joten parin sadan kilometrin ajomatka yhteen suuntaan 30 km kisaa varten tuntui ihmeen järkevältä. Tarjolla oli kolme 10 kilometrin kierrosta keskisuomalaista polkua. Kovin suuresta tapahtumasta ei ainakaan vielä ole kyse, mutta silti viivalla oli eri sarjoista n. 70 kuskia, ja mukana tietysti koviakin nimiä. Keli oli upean aurinkoinen, mutta lämpömittari näytti n. viittä astetta, joten ihan kesäkamoissa ei tarvitsisi ajella.

Reittiin tutustuin varovasti palellen. Metsässä ei oikein viihtynyt, vaan aikaa oli paljon miellyttävämpi viettää maalialueen auringossa. Sen verran selvisi, että valtavia korkeuseroja ei olisi, mutta hienoa polkua sitäkin enemmän.

Startissa jännitettiin hieman pidempään ajanoton temppuilun takia, mutta lopulta päästiin irti. Kärki lähti kovaa liikkeelle. Itse tuotin itselleni pettymyksen, ja annoin kovempien mennä. Alku hapotti pahasti ja oman paikan löytyminen oli hankalaa. Lisäksi parin kilometrin jälkeen jokin keppi asettautui voimansiirtoon, joten piti pysähtyä poistamaan ylimääräiset kyytiläiset. Löysin kuitenkin kohta jonkinlaista ajoseuraa, mutta kyyti ei tuntunut ihan oikealta. Teknisemmän pätkän jälkeen kierroksen puolivälin tienoilla ajattelin hakea vähän lisää vauhtia. Tätä kestikin reilu kilometri, kun takarengas lipsahti ja alkoi tyhjentyä (ensimmäinen kerta kun snake skin antautui kyljestä). Ei auttanut kuin pysähtyä ja katsoa kun porukkaa lappoi ohi. Samalla suhautin renkaaseen ilmaa ja litkut näyttivät toimivan. Matka jatkui ja rengas jatkoi tyhjenemistä. Ohittelin muutaman kaverin ennen kierroksen päättymistä päästääkseni heidät maalialueella uudelleen edelle, kun pysähdyin taas lisäämään ilmaa. 

Nopeaa polkua. (kuva: Waterproof sport)

Toinen kierros tuntuikin jo paljon paremmalta. Oli jälleen hauska ajella kiinni edellä meneviä, etenkin kun rengas alkoi pitämään ilman sisällään. Nyt alkoi meno jo tuntua lähes maastoajolta ja pystyin nauttimaan reitistä. Kierroksen loppuun mennessä oli kuitenkin kaikki saavutettavissa olevat saavutettu, joten kolmas kierros jäi hieman tylsäksi. Pientä puristusta tietysti yritin, mutta kun selkiä ei näy, niin niitä ei näy.

Maalissa jaloissa tuntui ihan ajaneelta, mutta ei mitenkään väsähtäneeltä. Edellä oli pari kaveria n. minuutin päässä, joten ilman pakollisia hengähdystaukoja tulos olisi saattanut olla vähän parempi. Hieman kovempaa olisi muutenkin pitänyt päästä, mutta näköjään pyörä kulkee vain niin kovaa kuin jaksaa polkea. Syytän kisaa edeltäneitä sairasteluita.

Totuus paljastuu vajaan viikon kuluttua maramittaisessa kisassa Rajamäellä...