EVOC MTB, Rajamäki, 13.5.2017

Suomen kesä pelasti jälleen. Auringonpaistetta, 12 astetta ja 60 km maastoajoa. Tällä kertaa sai ajaa siis kesäkamoissa. Ilmoittautumiset ja muut rutiinit sujuivat tyylikkäästi. Kiinnostus oli ennakkoon tietysti tuloksessa, mutta etenkin siinä, kuinka 140 mm joustava keinutuoli pelaa marakisassa.

Starttiin muutama minuutti. Takana enemmän väkeä kuin edessä. Kovimmat jätkät puuttuvat vielä.

Startti oli huomattavasti helpompi käsitellä kuin viikko sitten Jämsässä. Kärki vähän himmaili alun ulkoilureitillä ja muutama kiireisempi paranteli asemiaan. Polulle siirryttäessä mentiin sopuisasti jonoon ja käynnisteltiin ajamista. Kangaspolut olivat aika neutraalia ajelua, mutta muutaman kilometrin jälkeen alkava kivikkopätkä olikin aika kamalaa suorittamista (toinen kierros alkoi pelottaa jo valmiiksi). Letkasta muutama kovempi meni menojaan ja lopulta meitä taisi olla vain kolme henkeä porukassa. Teknisemmäsä laskussa alfalttipätkälle yksi karkasi ja seuraavaan nousuun tullessa toinen hyytyi. Sain siis ajella useamman kilometrin polkurallia ihan itsekseni, kunnes irtohiekkanousussa takaa tuli 40-sarjalainen jäykkäperällä ohi ja onnistuin jäämään takarenkaaseen roikkumaan. Suurin piirtein samoihin aikoihin edessä alkoi vilkkumaan letkan verran selkiä, joten paikka vaikutti hyvältä.

Kierroksen viimeisten ~7 kilometrin aikana saavutimme letkan siten, etta maalialueelle tulimme isommalla porukalla. Tässä ajeltiin muutama sata metri mukavuuspainotteisesti, kunnes veturini ilmoitti, että ajamaan tänne oltiin tultu. Kaveri vetikin ulkoilureitillä letkaa hyvää tahtia. Kohteliaisuuttaan hän tarjosi vetotehtäviä muillekin, mutta joutui toteamaan, ettei ainakaan minusta ole vetämään hiekkatiellä. Takaa joku kaveri lähti jossain vaiheessa kovaa irti, mutta muuten näin mentiin kivikkopolulle saakka ja saavutettiin muutama yksittäinen kuski. Kivikkopätkällä kuvittelin olevani väsynyt, mutta jostain syystä pyörä kulki aika hyvin: oma letka jäi ja saavutin muutaman edellä menevän. Jäykkäperällä ajavat hyytyivät melkoisesti hakkaavassa kivikossa.

1. kierroksen jälkeen maalialueella. Hyvästä vedosta on kiitettävä, etenkin kun siitä on kuvatodiste.

Hetken aikaa ajelin aiemmin irti lähteneen jäykkäperäkuskin takana, mutta hänellekin kivet ja juuret tekivät tehtävänsä, joten toisen kierroksen loppupuolisko meni soolosuoritukseksi. Neulaspolkuralli oli hauskaa ja onnistuin vielä saavuttamaan pari kuskia. Tällä kertaa vauhdinjako meni siis kohtalaisen hyvin kohdilleen. Keskisykekin kertoi sen, että kovempaa en olisi päässyt edes yrittämällä, joten letkat olivat kaikesta päätellen aika sopivat.

Vaikka Rajamäen kisa onkin pääsääntöisesti teknisesti helppo, niin silti sen verran löytyy kivikkoa, että ainakin minun käytössäni reilusti joustava mukavuuspainotteinen sohva on aika sopiva valinta.

Maalissa ei tullut virallisia tuloksia kyseltyä ja myöhemmin netissä kohdallani oli DNS. Numerolapun siru ei ollut toiminut, mutta löytyihän sieltä silti sijoitukseksi 17. Tyytyväinen pitää olla. Viime vuoden aika ei ole vertailukelpoinen, sillä reittiin oli lisätty polkua ja kierroksen pituus oli kasvanut n. 26 km:sta yli 30 kilometriin.