Kuusankosken
kisakeskus oltiin siirretty urheilukentältä kuntoutuskeskukselle.
Tästä johtuen reittiin oltiin lisätty 2,6 km starttilooppi ja
pahimmat nousut sijoittuivat nyt kierroksen puoliväliin entisen alun
ja lopun sijasta. Tästä lisää myöhemmin...
Mukana oli taas
kovia nimiä mm. Team Evocista ja Länkeniltä, ja startti olikin sen
tuntuinen. Paukusta lähdetiin todella kovaa ja alkuloopin polulle
siirryttäessä jäin vähän pussiin. Tämän kruunasi se, että
pienen puronylityshypyn jälkeen edellä mennyt väisti isoa kantoa
hieman myöhään, joten itselleni jäi ainoaksi vaihtoehdoksi ajaa
sitä päin. Pyörä onneksi säilyi ehjänä, joten perään vain.
Varsinaiselle kierrokselle lähtiessä olikin sitten jo sykkeet
tapissa ja jalat lopussa.
Ensimmäisellä
kierroksella pääsin suhteellisen hyvin kuitenkin ohittelemaan
edellä meneviä. Sykkeet olivat takaa-ajomoodissa, joten
”hyvältähän” se tuntui. Puolivälin jälkeen polkupätkällä
edellä näkyi muutama selkä, jotka sain sopivasti kiinni
hiekkatielle tullessa. Tässä pääsin hieman lepäämään peesissä
viimeiselle polulle saakka. Kävi ilmi, että edellä mennyt kaveri
oli sama, jonka kanssa on tullut vaihdettua muutama sana ennen Tahkon
loppunousua viime vuosina. Oman tasoinen seura siis näköjään aina
löytyy.
 |
| Oho. Ihan kuvaan tarttunut, että en minä ihan koko aikaa peesannut sinipaitaa. Maaliin tultiin kuitenkin toisin päin. (Kuva: Antti Tallinen) |
Toisella
kierroksella kaveri veti alun ihan reippaasti ja päästi minut
edelle polkupätkille. Hänellä ei ollut takajarrua lainkaan, joten
laskuissa tuli vähän tasoitusta. Polkunousut kiipesivät nyt ihan
kivasti, ja hiekkatiellä sain taas peesata. Tosin nyt tuo ei enää
levosta käynyt, vaan aika täysillä sain mennä.
Kolmannen
kierroksen alku meni ihan kohtalaisesti, mutta hieman tuntui hönkä
loppuvan. Urheilukeskusta edeltävään polkunousun alkuun tuntuikin
menevän loput paukut. Tämä tuli näytettyä toteen, kun
seuraavassa polkunousussa piti katsella kaverin karkaavan. Ehkäpä
nämä nousut olisivat sopineet itselleni paremmin kierroksen
loppuun...Ainahan sitä
yhden nousun kiristää, mutta kun maaliinkin pitäisi jaksaa. Joka tapauksesssa kierroksen loppupuolisko jäi hieman
tylsäksi kun menohaluja olisi ollut, mutta enää ei vaan paukkuja
löytynyt. Maaliin selvisin silti suhteellisen tyylikkäästi sijalla
9.
Päivä, keli ja
kisa olivat kaikin puolin hienot. Lisäksi tuli hyvä muistutus
siitä, että sunnuntain cup-kisaan korkeusero-Peurunkaan on syytä
lähteä vähän iisimmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti