Korsoon oli taas
kiva lähteä parin vuoden tauon jälkeen. Matkana olisi 64 km, eli
kaksi kierrosta. Ennen lähtöä oli mukava ottaa tuntumaa
aurinkoisiin polkuihin. Reittiin oltiin tehty pieniä muutoksia
kisakeskuksen alueelle ja polkua lisätty vähän muuallekin, mutta
tutut kivikot ja juurakot oli tietysti säilytetty. Reitti on aika
tasainen, mutta lyhyet kivipätkät saavat kyllä jalkoihin hyvän
tunteen.
Lähtöalueella
äänentoisto ei toiminut, joten ohjeet jäivät kuulematta. Lisäksi
starttialue on aika ahdas ja lähtijöitä oli paljon. Liikkeelle
kuitenkin päästiin, ja jäin taas perinteisesti pussiin kun
siirryttiin polulle. Pitäisi varmaankin olla aggressiivisempi
starteissa, mutta jotenkin nuo tulee aina pelattua varman päälle.
Alkupuoliskolla kierrosta ajelin pienessä letkassa, mutta
asfalttikiihdytysten jälkeen se pääsi karkaamaan polkunousussa.
Jotenkin meno tuntui aika raskaalta, vaikka sykkeet pysyivät ihan
sopivalla alueella. Kierroksen toinen puolisko meni pari kaverin
kanssa vähän jojoillessa, sillä onnistuin (onnistuimme) ajamaan
kolme kertaa harhaan, jolloin takaa aina tuli ohiteltavia letkoja.
(Opasnuolia reitillä oli määrällisesti vähintään riittävästi,
mutta vääriä polkuja voisi koittaa sulkea jollain näkyvällä
muovilla...)
 |
| Stemmin ihailua porukalla ekan kierroksen lopulla. Tämä myös selittää, miten reitiltä eksytään, kun opasnuolet ovat 1,5 metrin korkeudella. (Kuva: Tarja Kivirinta) |
Toiselle
kierrokselle lähtiessä pari muuta kaveria jäivät vaihtamaa
pulloja, joten alkupätkän sain jumppailla itsekseni.
Ulkoilureitille kuitenkin muodostui taas parin kolmen hengen letka,
millä ajoimme vähän myöhemmin naisten kakkosen kiinni
hiekkapolkunousussa. Tällä porukalla ajelimme jonkin aikaa, kunnes
lyhyellä alfalttisiirtymällä meno tuntui sen verran rauhalliselta,
että ajattelin vähän kiristää vauhtia. Aluksi letkasta ei ketään
lähtenyt kyytiin, mutta muutaman kilometrin päästä yksi kaveri
ilmestyi kantaan ja toinen haamuili hieman kauempana takana. Tässä
vaiheessa kun maaliin oli n. puoli tuntia matkaa, alkoi taas menon
tukkoisuus ihmetyttämään. Takaa tullut kuski otti vetopaikan,
mutta hiljalleen eroa häneen vain syntyi. Täyttömäelle tullessa
olin n. 100 metriä perässä ja sain mäessä eron kiinni (osin
koska hän ei päässyt hitaammasta ohi), mutta viimeisellä
vitosella sama toistui. Mitään erityistä ongelmakohtaa ajamisessa
ei ollut, mutta kulkua ei vain irronnut.
Maaliissa oli
ihan ok olo, mutta sijoitus painui aika alas ollen 28. Tuloksia ja
aikoja ihmetellessä selitystä löytyi sitä kautta, että
Peurungassa oli aika paljon samoja kuskeja. Jos voitin jonkun
Peurungassa yli 10 minuutilla, niin nyt marginaalia oli vain pari
minuuttia. Jos taas Peurungassa aika oli meillä samaa luokkaa, niin
nyt hävisin helposti tuon 10 minuuttia. Viikossa siis kunto heikkeni
n. 10 minuuttia, vaikka Peurunka kulki vieläpä huonosti.
Joko Peurungan
mäet sopivat minulle paljon paremmin kuin kuvitelinkaan, tai nyt on
syytä tutustua palautumiseen ja harjoitteluun vähän paremmin.
Mistähän löytäisi hyvät ohjeet sille, kuinka hoidetaan viisi
maratonia kuukauden sisään ja treenataan tehokkaasti samalla...?
Erityisen jännää on nähdä kuinka Laajavuoren mäen nousevat
viikon kuluttua (jos sinne asti selviän terveenä).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti