Peurunka XCM 400, 28.5.2017

Saavuin parkkipaikalle vähän ennen yhtätoista ja lämpömittari näytti 7 astetta. Jos en olisi ollut edellisenä päivänä valmiiksi Jyväskylässä ja kisa maksettu, niin olisi kyllä jäänyt lähtemättä. Lämmittely ei kiinnostanut ja reittiin olin tutustunut jo viikkoa aiemmin, joten pyörin parkkipaikoilla hyvin pukeutuneena ja odottelin lähtöä. Palelluksen takia laitoin pitkien ajovarusteiden lisäksi windstopper-hanskat ja buffin päähän.

Startista ajettu muutama sata metriä ensimmäiseen lyhyehköön nousuun. Koko letka karkasi, mutta jokainen taisi löytyä viimeisellä kierroksella. (Kuva: Tarja Kivirinta)

Koska jostain syystä motivaatio oli hukassa, päätin lähteä hyvin rauhallisesti liikkeelle. Muut eivät näin tehneet, vaan edellä lähdettiin taas todella vauhdikkaasti. Ajelin omaan tahtiin pienessä porukassa ja ihmettelin puuttuvaa fiilistä. Hiljalleen rupesi hieman lämpenemäänkin, kunnes Multamäen nousussa oli niin kuuma, että lasit menivät huuruun enkä nähnyt juuri mitään. Onneksi olin ottanut kesähanskat mukaan, ja sain ne vaihdettua kohta hiekkatiepätkällä. Buffin sain riisuttua kierroksen loppupuolella hiekkanousussa. Lyhyellä kivipolulla kierroksen lopussa flow pysyi poissa, mikä johti noloon kaatumiseen.

Toisen kierroksen alussa päätin vähän skarpata asenteen osalta. Koko kierros menikin kuopiolaisen perässä ajellessa; aluksi kauempana perässä ja lopuksi lähempänä. Kulkua ei edelleenkään tuntunut olevan, ja välillä sykkeetkin pyörivät n. 150:ssä, mikä on minulle todella vähän kisatouhuissa. Saimme kuitenkin kierroksen aikana jopa jonkun edellä menneen ajettua kiinni. 

Toisen kierroksen ajan näkyi keltaista. (Kuva: Sanna Laitinen)

Viimeiselle kierrokselle päätin vähän lisätä vauhtia, kun parantuva keli tuntui nostavan fiilistä. Kuopiolainen jäi tekemään jotain huoltoa ennen kierroksen alkua, joten nostin vauhtia soolona. Sykettä en tahtonut saada ylös, mutta meno tuntui silti paranevan. Nousupätkillä sain pari kaveria edeltä kiinni ja Multamäen nousussa edellä alkoi näkyä vihreää. Kierroksen toinen puolikas menikin tätä näkyä jahdatessa. Lopun cyclocross-nousussa pääsin edelle ja tästä olikin hyvä avata n. kolmen kilometrin loppukiri maaliin. (Jopa ”kivipolku” meni siedettävästi.)

Maaliin tulin sijalla 13, mikä on päivän tunnelmaan aika ok tulos. Parempana päivänä olisi tulos saattanut olla pari pykälää parempi. Ilmeisesti Kuusankosken hieman ylikova vauhti nyt kostautui sekä fiilis- että jalkaosastolla. Tosin kisan aikana lämpötilakin oli noussut 16 asteeseen, joten kyllä kelikin parani ihan oikeasti. Onneksi tuli siis kuitenkin ajettua. Viimeisen kierroksen tekeminen tuntui mukavalta ja maalissa + kotimatkalla oli  jo ihan oikea kisapäivän fiilis.

Koskaan en ole kisaa ajanut näin matalilla keskisykkeillä - ehkä tätä täytyy kokeilla toistekin. Ei kylläkään viikon päästä Korsossa, vaan silloin ajetaan taas reippaasti.