Korson rata on
lempparireittejäni: paljon nopeaa polkua, muutama siirtymä ja muutama pieni
tekninen paikka. Korkeuseroja ei ole kovin paljoa, mutta kukaan ei ole
täydellinen. Tälläkin kertaa uskallus riitti vain maracupin kahteen
kierrokseen. Valmistautuminen oli lähinnä palauttelua parista ensimmäisestä
kisasta, aika fiilispohjalta tuli mentyä.
Olin henkisesti
valmistautunut Korsolle tyypilliseen auringonpaisteeseen, mutta sadeaamuhan se
sitten odotti. Kymmenen lämpöastetta tuntui vähän viileältä, mutta ennuste
lupasi kuivaa ja lämpenevää kisaa. Päätin uskoa tähän vaikka sadesumua
tipahteli 20 min ennen starttia. Viivalla sai kuitenkin odotella kuivassa,
joten hyvältä näytti.
 |
| Korson tavaramerkit: mäntymetsä + lentokone. (kuva: Reijo Nieminen) |
Tällä kertaa
päätin ottaa paikan vähän edempää ja pitää sen alkurynnistyksen ajan.
Saattoajossa asfaltilla taas porukka pyrki pakkautumaan edelle, mutta oma asemani
säilyi aika hyvin. Polulle pääsin hyvän tuntuisessa letkassa ja vauhti oli aika
erinomainen. Ensimmäisillä pienillä siirtymillä sai puristaa ihan kunnolla,
että pysyi hyvissä peesiasetelmissa. Meitä muodostui n. viiden hengen letka,
jossa päätin pysyä kyydissä. Nousuosuuksilla tuntui aika tiukalta, ja hieman
ihmettelin porukan menohaluja. Kierroksen loppupuolella meitä oli enää kaksi
yhdessä muutaman mentyä menojaan ja jonkun jäätyä taakse. Sain kuitenkin
korjattua tilanteen kirimällä täyttömäen nousussa edellä menevät kiinni.
Viimeiset kilometrit jojoilin porukan perässä ja olo oli vähän luovuttava.
Toiselle
kierrokselle lähdettiin taas n. viiden hengen voimin ja alun polkubaanat
mentiin suhteellisen kovaa. Yritin roikkua kyydissä ja pohdiskelin kauanko tätä
jaksaisi. Hieman yllättäen pienessä nousussa kuitenkin kävikin niin, että
porukka ympäriltä alkoi hyytyä ja meitä oli enää kaksi jatkamassa menoa. Samalla
vauhti tuntui jotenkin tippuvan, sillä sykkeet eivät enää huidelleet kovin
korkealla. Saimme kuitenkin pian kiinni edeltä muutamia kuskeja, ja tästä sai taas
vähän lisävoimaa. Roikuin tyytyväisenä kokeneemman herrasmiehen perässä kunnes
hän teki hieman huonomman ajolinjavalinnan ja tuli minun vuoroni vetää. Vauhti
ei ainakaan noussut, mutta ilmeisesti kaverilta rytmi sekosi ja ajo meni siten
sooloiluksi. Koitin vähän kiristää vauhtia ja saada sykettä ylös, mutta lenkkivauhtiin
se jäi. Kierroksen lopulla edellä alkoi vielä yksi selkä vilkkua. Tästä innostuneena
tuli yritettyä vähän liikaa ja kokeiltua paikallisen kallion pehmeyttä. Kehuin
kovaan ääneen omaa suoritustani (mihin metsästä kannustaen vastattiin) ja
aloitin jahdin uudestaan. Lopun tekniikkatestissä sain kuitenkin kaverin kiinni
ja maaliin tultiin hyvässä sovussa.
 |
| Toisen kierroksen suorittaminen näyttää siltä, miltä tuntui: ajelua (mutta ei nyt ihan huonoa). (kuva: Reijo Nieminen) |
Kisasta jäi aika paljon
tuntemuksia. Alku tuntui pahalta, mutta ilmeisesti monesta muusta sittenkin vielä
pahemmalta. Toinen kierros tuntui alun jälkeen ihan lenkkiajelulta. Hönkää
olisi ollut enempäänkin, mutta jaloista ei oikein irronnut. Sijoitus oli 17., mikä
on oma korsoennätykseni. Aika parani viime vuodesta n. 15 min mikä oli osin odotettavissa,
mutta toisaalta myös oikein hyvin, sillä kärjen ajat heikkenivät
ykkösminuutteja (reitissä oli joitain muutoksia, joten viime vuosien ajat eivät
ole ihan suoraan vertailukelpoisia). Lisäksi Rajamäen tuloksiin verrattuna
taisin parantaa joitain minuutteja suhteessa muihin. Lopputulema: hyvältä
näyttää. Paitsi pyörä, jonka perä tuntui väljältä ja takakiekko on entinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti