tiistai 16. heinäkuuta 2019

Cycli XCM, 14.7.2019


Heinäkuun kohokohta on Seinäjoella. Kisataukoa oli alla taas kuukausi ja seuraavaan kisaankin näyttäisi olevan muutama viikko. Tälle vuodelle reittiä oli muutettu siten, että nyt ajettiin kaksi 30 km kierrosta ilman erillistä alkulenkkiä. Oma suorituskyky tuntui ihan hyvältä: Laajavuoren jälkeen tuli viikko kevyttä kesäflunssaa ja pari viikkoa mäkitreeniä lämmössä. Viimeinen viikko oli lähinnä kevyttä ajelua.
Kisakeli oli varmasti enemmistön mielestä optimaalinen 20-asteinen puolipilvi. Lähtöpaikka viivalla meinasi jäädä aika taakse, mutta kiersin rohkeasti eturiviin, mistä supermiehet vielä puuttuivat. Tällä kertaa eturiviin oli jätetty aika kunnioittava tila kärkikuskeille. Startti tapahtui jälleen tuttuun ylämäkeen ja jono muodostui taas aika sujuvasti. Vauhti tuttujen kavereiden kyydissä tuntui aika reippaalta, mutta koska kyseessä on osin peesikisa, päättelin että on syytä pysyä mukana. Vähän pahalta se tuntui ja helpotus tulikin väärällä tavalla: vajaan kuuden kilometrin kohdalla, missä siirrytään ulkoilureitiltä polulle, oli kaveri vetänyt pahasti keulan yli. Pari kuskia oli kaatuneen apuna ja parin hengen voimin metsästimme puhelinta ja ensiapukykyä. Parissa minuutissa saimme hätäkeskuksen puhelimeen ja ensihoitajan kuskien joukosta, jolloin jatkoin itse matkaa.
Episodin myötä edelle olivat menneet suurin piirtein kaikki, joten kesti hetken päästä rytmiin kiinni. Polut joutui ajamaan rauhallisten letkojen jatkona ja ulkoilureitillä piti sitten vetää seuraava letka kiinni. Sikäli tämä toimi, että poluilla sai vedettyä henkeä, jotta jaksoi puristaa välit kiinni. Kierroksen loppupuolella muutamat polut menivätkin sitten jo ihan hyvää kyytiä, kun voimia oli. Viimeisellä polulla olin saanut taas letkan kiinni parin kaverin kanssa, ja ulkoilureitillä menin jälleen kärkeen. Takaa tulikin pian HHCMB:n kuski kovaa ohi ja tartuin kyytiin. Muut jäivät jälkeen ja vauhdista pystyi päättelemään, että veturina oli kaveri, joka oli jäänyt vielä auttamaan kaatunutta.
Kierroksen vaihtoon saakka pysyin helposti perässä ja päätin roikkua parhaani mukaan. Pääsimme heittämällä ohi useammasta kuskista, mutta hiljalleen totuus valkeni. Tai olihan sykemittari sen jo hetken aikaa kertonut. Muutamassa teknisemmässä paikassa jäin hieman jälkeen ja jouduin toteamaan, etten pysty ajamaan väliä kiinni ajamatta itseltäni jalkoja alta. Niinpä toinen kierros muuttui soolosuoritukseksi. 40 kilometrin kohdalla järven rannalla näkyi n. kilometrin päässä edellä 4-5 hengen letkan, joten siitä tulikin tavoitetta. Poluilla eroja pystyi kuvittelemaan ajavansa kiinni, mutta esim. järven rannan hiekkatiellä letka vain on paljon nopeampi. Panostin siis poluille. 45 kilometrin kohdalla sain kiinni yhden letkasta pudonneen kuskin. Toivo heräsi, ja uskomatonta kyllä viimeiseltä polulta tullessa pääsin juuri letkan jatkoksi. Lepäilin ulkoilureittiosuuden letkassa laskettelurinteen nousuun saakka, laitoin vilkun päälle ja muut jäivät nauttimaan noususta vähän pidempään. Mäen puolivälissä vasen jalka kramppaili lupaavasti, mutta aukeni nousun loppuun mennessä. Mäen päällä sain vielä yhden kuskin kiinni, laskin perässä maalialueelle ja onnistuin ohittamaan hänetkin lyhyessä ja sopivan epämiellyttävässä loppunousussa.
Seinäjoen kisa on aika omanlaisensa. Korkeuserot ovat hyvin vähissä, polut ovat pääasiassa nopeita mutta osin hieman teknisiä, ja nopeaa ulkoilureittiä on aika paljon. Tuloksellisesti meni ihan kivasti (#15), eikä parin minuutin tauko alkukisasta välttämättä juuri vaikuttanut sijoitukseen. Toisaalta; jos olisin jatkanut alkuperäisessä porukassa, olisi ulkoilureiteillä voinut olla paljon kovempi veto, jolloin hyvällä tuurilla sijoitus ja aika olisivat voineet olla ”paljon” paremmat. Laajavuoreen tuloksia on hieman hankala vertailla, sillä kisat ovat niin eri tyyppiset ja olihan tällä kestoakin lähes kolme varttia vähemmän. Tuntuma on kuitenkin se, että hyvin meni. Seuraavaan kisaan taitaa taas olla turhan pitkä aika.
(Seinäjoen ulkopuolelta pohdinta: Tahko jäi taas reissun takia väliin. Huikean nopeita aikoja siellä kyllä ajettiin. Kolmen tunnin alitus ei ollut mikään kovin erikoinen suoritus: yleisessä sarjassa jopa 64 kuskia <3h. Reittiin on kai tehty joitain pieniä muutoksia ja toisia paikkoja on tasoiteltu tai muuten korjailtu. Tällä hetkellä ei ole Tahkolle ikävä. Mitähän sitä keksisi…)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti