Tuusula MTB, 28.5.2023

Kaksi viikkoa edellisestä, ja vuorossa oli ensimmäistä kertaa vanhankunnon Korso96:n seuraaja, Tuusula MTB. Koko rahalla en nytkään uskaltanut, vaan tyydyin maracupin kahteen kierrokseen (64km). Alkukesä jatkui perinteisesti, joten treenit olivat tällä välin vähissä työ- ja siviilikiireiden takia. Paikan päälle saapuessa tuuli oli suhteellisen älytön, ja fiilis ajamiseen oli aika mieto. Taktiikaksi muotoutui "katsellen liikkeelle".

Kisakeskus oli Korsosta vaihtunut, joten reitti muotostui reilun viiden kilometrin kaksisuuntaisesta siirtymästä ja siirtymän päässä ajettavista kierroksista. Startti oli aika rento, mutta muutaman kilometrin jälkeen pyörätielle päästessä letka katkesi n. kolmen pyöräilijän päästä edellä. Vastatuuli oli valtava, aikä kukaan halunnut vetää. Päätin yrittää, mutta yli 50 hengen porukan kiinni ajaminen oli toivotonta; sykkeet tapissa ja jalat lopussa. Muitakin vetäjiä ilmaantui ja joku jopa pääsi irti ja edempään porukkaan, mutta itseltä ei irronnut. SIlti kävi niin, että meidän "kakkosporukkamme" sai kuin saikin ison letkan kiinni, kun polulle siirtymisen pullonkaula teki tehtävänsä.

Ensimmäinen kierros mentiin aika isolla >10 hengen porukalla. Välillä meno tuntui helpolta, mutta etenkin parilla siirtymällä sai tehdä tosissaan töitä. Sähköpyörät sotkivat ikävästi pakkaa, kun niiden ajorytmi oli niin erilainen: suorilla jäivät ja ylämäissä taas ohi. Koitin niellä ärsytyksen ja onnistuin jopa aika hyvin. Toiselle kierrokselle porukka oli vähän harventunut (sähkäritkin hävisivät), mutta uusiakin oli mukana. Meno oli tuntunut aika mukavalta, joten tavoitteeksi asettuikin mennä jossain välissä epämukavuusalueelle. Pari kaveria veti siirtymillä niin kovaa, että meinasin tippua suoraan vetoon. Kypsyi ajatus hieman "katsella". Poluthan tuolla ovat aivan timanttiset: pääasiassa hyvin nopeaa, välillä pieniä kivipätkiä. Nousut ja laskut ovat lyhyitä.

Kierroksen puolivälin jälkeen tuon ~7 hengen porukan keulalla ajanut kaveri teki pienen suunnistusvirheen, minkä seurauksena jouduin kärkeen. Koska pääasiassa olin saanut peesailla aika mukavasti, ajattelin vähän nostaa tahtia. Muutaman mnuutin jälkeen taakse vilkaisu kertoi, että mukana olikin enää yksi kaveri, joka hänkin alkoi hiljalleen jättää hajurakoa. Samassa yhteydessä saatiin myös tasaisesti selkiä kiinni, aika paljon myös lyhyemmän matkan varvattavia. Meno siis alkoi maistua.

Hämmästyttävän nopeasti kierros olikin lopussa. En uskaltanut katsoa taakse asfalttisiirtymän alkaessa, vaan laitoin peliin sen mitä oli. Meno ei kuitenkaan tuntunut enää vauhdikkaalta. Viimeiselle vitoselle siirtymän jälkeen oli keksitty aika mahtavia lyhyitä kalliopätkiä. Aika pian takaa alkoi kuulua vapaarattaan ääntä, mutta päätin, että kiinni saadakseen siellä täytyy tehdä töitä. Ja niinhän siinä kävi, että oma työ riitti ja takana ei. Maalissa eroa oli muutamia sekunteja, mutta kaverit naureskelivat, että mitään jakoa ei silti ollut. Pitkiä sekunteja siis.

EVOC MTB, 13.5.2023

Viime kauden mennessä totaalisen ei-metsään, oli ideana, että tänä vuonna sinne mennään ainakin pari kertaa enemmän. Laajavuoren '22 sateinen keskeytys motivaation puutteessa höystettynä viikon ruokamyrkytyksellä (tai vastaavalla) tappoi jotenkin jännästi koko kauden. Talvella tulikin sitten treenattua aika hyvin, mutta perinteiden hengessä huippukunto oli jossain helmi-maaliskuulla. Kesää kohti oli vain kaikenlaista ohjelmaa, jolloin lenkkeily jäi vähiin ja kuntopisteet tippuivat.

Noh, silti Evociin oli kiva tulla KoPyn Antin kanssa etenkin, kun aurinko paistoi kesän ensimmäistä hellepäivää. Viivalla oli jälleen mukavasti porukkaa. Alkuhimmailun jälkeen liikkeelle lähdettiin semireippaasti. Kierroksen puolivälin tienoilla ihmettelin, miten kauniisti sykkeet huitelevatkin jatkuvasti punarajan yläpuolella peesailusta huolimatta. Pieni toive oli, että teknsesti helpommalla toisella puolikkaalla homma rauhoittuisi, mutta ei, niin ei käynyt. Kierroksen vaihtoon tultiin muutaman hengen porukalla, mistä osa jäi vaihtelemaan pulloja. Jatkoimme parin hengen voimin kaikessa rauhassa, kunnes takaa tultiin kovaa ohi. Tähän menoon ei ollut mitään saumaa vastata. Sykkeet olivat edelleenkin reilusti punaisella, ja aloin pohdiskelemaan ja odottelemaan, milloin meno tyssää.

Matka eteni n. 4 hengen porukassa kierroksen puolivälin asfalttinousuun, missä perinteisesti alkoi taas sisäreisi krampata. Jotenkin se kuitenkin siitä tokeni, enkä tippunut porukasta. Porukka kyllä harveni pien muuten, kun veturi jäi hoitamaan omia kramppejaan huolltoon. Edelleen meno tuntui aika pahalta, mutta koska se silti vain jatkui, aloin uskomaan maaliin pääsemiseen. Kierroksen loppupuoliskon vauhtipolut menimme pääasiassa kahden hengen porukassa ja saimme muutamia selkiä kiinni. Loppukiriin taktikoin siten, että ajokaveri sai vetää lopun asfalttisuoran ja pyörätiet, mutta taktiikka oli huono. Loppusuoralle irtosi kiri ihan hyvin, mutta lievä S-mutka teki tehtävänsä ja oikeus (eli kaveri) voitti.

Maalissa oli yllättävän hyvä olo siihen nähden, että koskaan ennen ei ole tullut ~2:45 settiä vedettyä tällaisilla keskisykkeillä. Tavallaan siis kuntoa on, mutta siltikään pyörä ei kulje. =)