Noh, silti Evociin oli kiva tulla KoPyn Antin kanssa etenkin, kun aurinko paistoi kesän ensimmäistä hellepäivää. Viivalla oli jälleen mukavasti porukkaa. Alkuhimmailun jälkeen liikkeelle lähdettiin semireippaasti. Kierroksen puolivälin tienoilla ihmettelin, miten kauniisti sykkeet huitelevatkin jatkuvasti punarajan yläpuolella peesailusta huolimatta. Pieni toive oli, että teknsesti helpommalla toisella puolikkaalla homma rauhoittuisi, mutta ei, niin ei käynyt. Kierroksen vaihtoon tultiin muutaman hengen porukalla, mistä osa jäi vaihtelemaan pulloja. Jatkoimme parin hengen voimin kaikessa rauhassa, kunnes takaa tultiin kovaa ohi. Tähän menoon ei ollut mitään saumaa vastata. Sykkeet olivat edelleenkin reilusti punaisella, ja aloin pohdiskelemaan ja odottelemaan, milloin meno tyssää.
Matka eteni n. 4 hengen porukassa kierroksen puolivälin asfalttinousuun, missä perinteisesti alkoi taas sisäreisi krampata. Jotenkin se kuitenkin siitä tokeni, enkä tippunut porukasta. Porukka kyllä harveni pien muuten, kun veturi jäi hoitamaan omia kramppejaan huolltoon. Edelleen meno tuntui aika pahalta, mutta koska se silti vain jatkui, aloin uskomaan maaliin pääsemiseen. Kierroksen loppupuoliskon vauhtipolut menimme pääasiassa kahden hengen porukassa ja saimme muutamia selkiä kiinni. Loppukiriin taktikoin siten, että ajokaveri sai vetää lopun asfalttisuoran ja pyörätiet, mutta taktiikka oli huono. Loppusuoralle irtosi kiri ihan hyvin, mutta lievä S-mutka teki tehtävänsä ja oikeus (eli kaveri) voitti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti