MTB Marathon Laajavuori, 11.6.2017

Laajavuoren kisakeskus Killerillä oli jo aiemmin erinomainen ja nyt sinne oli ilmestynyt uusi aareena/halli. Hieno juttu, kamat vaihtoon ja ensimmäisestä oikeasta kesäpäivästä nauttimaan. Ajelin lämmittelyksi kolme varttia reitin alkua ja loppua, sekä mietiskelin, että millähän tavalla kisaan lähtisi. Pientä taudin uhkaa oli ollut jo muutaman päivän ilmassa, mutta päätöstä ei syntynyt. Ajattelin kisatunnelman tuovan ratkaisun lähdön jälkeen. Luvassa olisi 72 km ja kolme kierrosta.

Starttisäätöä. (Kuva: Touho Häkkinen)

Laajavuoren startti jonouttaa letkan todella hyvin (hiekkatietä hivuttavaan ylämäkeen), ja tällä kertaa kärki lähti siedettävää vauhtia liikkeelle. Oma paikka letkassa löytyi kivuttomasti ja koska ajo tuntui yllättävän hyvältä, päädyin kohtalaisen reippaaseen ajeluun. Kurakot olivat pääosin kuivuneet ja Karhuvuoren nousut nousivat ihan mukavasti. Lopun ässämäessä ja Kypärämäen nousussa säästelin vähän seuraaville kierroksille.

Kypärämäen noususta nautiskelua 1. kierroksella. (Kuva: Touho Häkkinen)

Toiselle kierrokselle lähdettiin muutaman hengen letkassa, mutta alkupuolen nousujen jälkeen pari kaveria lähti kiihdyttelemään omia menojaan. Jäin vetämään letkaa ja hiljalleen meno alkoi tuntumaan aika raskaalta. Pientä lohtua toi se, että irtohiekkatiellä kävi toinen kaveri hetken aikaa kärjessä lisäämässä vauhtia, mutta palasi pian taakse todeten, että hyvähän se on täällä kyydissä istua. Polulle siirryttäessä taaempaa siirtyi uusi kaveri kärkeen, mutta nyt piti todeta menon käyvän liian kovaksi. Ja kohta toinenkin kaveri karkasi. Jo ennen kierroksen lopun nousuja piti todeta, että oli tullut otettua kisan alkupuolisko liian kovaa (kyllähän mittari sen koko ajan kertoi, mutta kun...). Oli siis pakko rauhoittaa menoa, kun kolmaskin kierros pitäisi jaksaa.

Hidastaminen tuntui tietysti henkisesti pahalta, mutta fyysisesti helpotti kummasti. Heti 3. kierroksen alussa tuli kaksi kaveria takaa ohi ja pelkäsin kunnon ohitustulvaa, mutta enempää ei näkynyt. Pientä piristystä sain siitä, että vaikka olin hidastanut, niin silti saavutin jonkun (krampeista kärsivän) Karhuvuorella. Ei kai tuolla kukaan helpolla pääse.

Kierroksen toinen puolisko oli vähän ajelua, mutta koska pientä latautumistakin ilmeisesti pääsi tapahtumaan, päätin aloittaa ”loppukirin” ässämäestä. Siinä kävi sikäli hyvin, että tässä nousussa sainkin sitten jonkun vielä kiinni, ja kohta sen jälkeen toisen. Loppu olikin sitten kiritystä maaliin.

Sijoitus oli 21. yli 3,5 tunnin ajalla. Korsoon verrattuna suoritus oli ehkä vähän parempi, ja maltillisemmalla alkupuolikkaalla ajasta olisi ehkä vielä joku minuutti poistunut. Tulokseen en ole tyytyväinen, mutta Korson jäljiltä kuitenkin pientä toivoa. Jos tässä nyt malttaisi käyttää pienen kisatauon jossain määrin järkevästi treenailemalla, niin ehkäpä Tahkolle pääsisi alle kolmen tunnin kunnossa. (Nyt tietysti on luvassa taas kura-Tahko, jolloin kaikki ajat voi unohtaa...)