Pyssymäki XCM, 1.9.2018

Messilän ”suorituksen” jälkeen ruumis ja mieli kaipasivat rangaistusta henkisestä ja fyysisestä heikkoudesta. Sopivalta rangaistukselta alkoi tuntumaan se, että istuisin päivän autossa ja kävisin ajamassa Nivalan marakisan aika lailla toisella puolella Suomea. Perjantai-illalla tein go-päätöksen, joten auto starttasi klo 6:00 lauantaina.

Ennakkoon minulla ei ollut kisasta muuta tietoa kuin se, että kyseessä olisi nopeahko reitti. Pikainen lähimaastotiedustelu paikan päällä kertoi, että 1) ainoat mäet olisivat kisakeskuksen nyppylän nouseminen pariin-kolmeen kertaan, ja 2) polut ovat kivisiä.

Siitä se lähtee!

Lähtökarsinassa oli taas sopuisan väljää kauden kääntyessä syksyksi ja Nivalan sijaitessa eteläisestä näkökulmasta ns. hevonkuusessa. Harmi sikäli, sillä reitti paljastui aika optimaaliseksi, ja kelikin oli käytännössä paras mahdollinen. Startti oli yllättävän räväkkä. Vauhti kelattiin tieosuudella neljäänkymppiin ja kärkiryhmä erkani isosta kakkosryhmästä. Siirryttäessä ”dual trackille” tipahti kakkosryhmästä kohta meidän n. 5-7 hengen porukka. Alku oli jopa hieman jännittävä, sillä reitistä ei ollut varsinaisesti mitään käsitystä, vauhti oli kova, ja jonossa edellä ajava n. renkaanmitan päässä. Homma kuitenkin eteni edellä menevään luottaen, ja kivikkopolut alkoivat. Näitä arviolta kilometrin-parin rypistyksiä riittikin sitten kisakeskuksen nousuihin saakka lyhyiden tiepätkien kanssa erinomaisesti rytmitettyinä. Nousuihin ryhmä oli karsiutunut nelihenkiseksi, ja vauhtia piti kuopiolaiskaksikko. Heti kisakeskuksen jälkeen kävikin sitten vahinko. Jätimme tuolla porukalla yhden polkulenkin ajamatta. Tämä selvisi, kun toiselle kierrokselle lähtemisen jälkeen vastaan tuli letka kovempia kuskeja, joiden olisi pitänyt olla meidän edellämme. Jatkoimme silti ajamista, koska virheen paikasta ei ollut mitään käsitystä, emmekä olleet varmoja kuka oli väärässä paikassa. Myöhemmin takaa tuli kuitenkin todellisuudessa edellämme olleita ohi, jolloin homma oli selvä.

Perussuorittamista. (Kuva: Tarja Kivirinta)

Jossain määrin tietysti harmitti, että päivän kestävä autolla ajelu johtaisi pyöräilyn hylkäämiseen. Tämähän kävisi siis hyvin jutun alussa kaivatusta rangaistuksesta? No; hetkisen selän oikaisun jälkeen päätin kuitenkin ajaa maaliin kisatyyppisesti, vaikka iso osa fiilistä katosikin. Ryhmä oli tässä vaiheessa hajonnut, kun yksilöt tekivät omia ratkaisujaan. Sain siis ajella itsekseni, ja homma alkoi taas vähän ajan kuluttua lähes maistumaan. Kivipolut ovat yllättävän hauskoja kun pinta on kuiva ja ylitekniset ”ajokelvottomat” paikat puuttuvat. Toisella kierroksella tuli nautiskeltua myös aiemmin väliin jäänyt polkuosuus. Se ei ollut varsinaista ajamisen juhlaa. (10 km/h tökkimistä – ensi vuonna tämä uusi polkukin on tekeytynyt paremmaksi.)

Maalissa kilpailun johtaja oli palveluhenkinen ja lupasi kuitata eksymisen sopivalla aikasakolla. Pisteille siis päästiin ja tuloksissä komeili ajassa 10 lisäminuuttia. Sakko oli varsin maltillinen, sillä ajoaikoja GPS-jäljestä tutkailemalla selvisi, että minun vauhdillani juuri tuo lisäaika olisi mennyt 1. kierroksella täyden reitin ajamiseen. Aika on siis hyvin lähellä todellista ja varsinaisen sakon osuus on lähinnä se, että virheen selviämisen jälkeen vähän hölläiltiin ja loppurutistus jäi täysin tekemättä.

Jos kaudella 2019 on kisakunto päällä ja kelit kohdillaan, niin Nivalassa taitaa tulla käytyä. Tällä kaudella vielä cupfinaali / SM-viikonloppu. Yllättäen: jos ei sada.