EVOC MTB, 7.5.2022

Kisakausi 2022 pääsi yllättämään maastopyöräilijän. Kevään kelit ovat olleet ihan ok, mutta talven valtava lumimäärä ja pitkälle jatkuneet yöpakkaset näkyvät vielä metsissä. Tämä johti siihen, että kisaa edelsi tasan kaksi maastopyörän ulkoilutusyritystä, mitkä nekin olivat pelkkää palloilua. Ei maantielenkkejä juuri sen enempää ollut, ja lisäksi arkikiireet tiputtivat tuntimäärät kauden alun alla. Noh, taustalla oli kuitenkin suhteellisen ehjä trainerikausi syksyn pitkine pk-kausineen, mutta kevään puolen tehotreenit eivät oikein irronneet. Hieman oli ristiriitaiset tunnelmat lähteä Rajamäelle. Kisapaikalla mentiin vanhoilla rutiineilla muuten, mutta joku oli rakentanut muutaman talon parkkipaikalle - viime käynnistä oli ilmeisesti useampi vuosi. Juomareppu oli mukavasti vuotanut vettä ajokamojen päälle, joten nehän oli kiva kiskaista ylle 13-asteiseen tuuleen. Lämmittely teki kuitenkin tehtävänsä, ja lähtökarsinassa oli jo ihan mukava odotella.

Startti oli vauhdiltaan ripeän puolella, mutta tunnelmaltaan rauhallinen. Kaikenlainen säntäily puuttui täysin. Ehkä kärjen pitämä reipas vauhti teki tehtävänsä. Alkukilometrit tuntuivat yllättävän hyvältä, ja 5km kohdalla hyvän olon tunne kostautui: ajatus harhautui ja tuloksena oli nätti voltti. Polun varressa oli taatusti häiriöstä ärsyyntynyt metsäkeiju tökkäämässä kepin etupinnojen väliin, koska mikään muu ei selitä tasaisella polulla kaatumista. Vauhtia oli ollut aika reilusti, mutta ainoat todelliset vauriot jäivät henkisiksi, joten lopulta tilanteeseen ei mennyt kuin sekunteja.

Teknisillä pätkillä ajamisesta ei tullut vähemmän yllättäen juuri mitään, mutta kierroksen loppupuolella vauhdikkailla poluilla olo alkoi jälleen tuntua ihmeen hyvältä. Olimme ajelleet pääosin n. 5 hengen letkassa, mutta nyt tuli tarve vähän lisätä vauhtia. Porukka hieman hajosi ja sainkin edeltä pari kaveria kiinni. Kierroksen lopulla meistä muodostui uusi viiden-kuuden henngen porukka, missä tuntui fiksulta jatkaa matkaa.

Toisen kierroksen alun jälkeen uusi porukka hajosi, ja jäin ajelemaan Procaliber-kuskin taakse toisen kaverin kanssa. 40km tienoilla asfalttinousussa jalat ilmoittelivat yllättäen krampeista. Tämä pakotti vähän pohdiskelemaan. Vauhti kuitenkin hieman rauhottui varsin sopivasti seuraavien kilometrien ajaksi. N. 50km kohdalla vauhtipolulla takana ollut KorsKan kaveri innostui kokeilemaan jalan kestävyyttä ja päätin tarttua kyytiin. Hän teki pienen linjanvalintavirheen lentohiekkanousussa, missä itse onnistuin paremmin. Päätin kokeilla kuinka meno alkaa maistua ja pääsisinkö kaverista irti (aika yllättävä ratkaisu ikuiselta peesaajalta). Jalat tuntuivat kuitenkin toimivan ja happi kulkevan, joten meno oli mukavaa. Sain edeltä useampia kuskeja kiinni, mutta vapaarattaan ratina kuului edelleen takaa aina ajoittain. Pari kilometriä ennen maalia sain kaksi kuskia kiinni juuri asfalttitien alkuun mennessä, ja päätin kokeilla saisimmeko pidettyä KorsKan kaverin irti letkasta. Kuskit tarttuivat kyllä kyytiin, mutta koska kukaan muu ei halunnut vetää, menivätkin loput voimat tähän yritykseen. Muut peesailivat sujuvasti viimeiselle kivituhkapätkälle (korskalainen muiden mukana) ja jättivät minut siihen.

Maaliin oli silti kiva tulla. Mieli oli hyvä, olo oli ajanut mutta ei loppu, ja luvattu vesisade alkoi pari minuuttia maaliin tulon jälkeen. Kauden avaus meni siis oikeastaan paremmin kuin olin odottanut. Tuloslistalla sekä edestä että takaa löytyi tuttuja nimiä ja kaiken kaikkiaan lopputulos oli parempi kuin aiempina vuosina Rajamäellä. Kyllä tänä vuonna vielä joku kisa ajetaan.