Maracuppi lähti käyntiin Rajamäeltä. Ilma oli taas upea, mutta odotukset kuitenkin sen mukaiset, että toissapäivänä ajettiin Kuusaalla. Odotukset hieman vielä putosivat, kun lämmittelyaika meni ilmoittautumisjonossa ja unohtuneen juomarepun takia juomapullosäädöissä. Luvassa olisi kaksi n. 26 km kierrosta.
Lähdössä jouduin jäämään hyvin taakse, sillä porukka oli jo ryhmittynyt kun pääsin paikalle. Saattoajon aikana ajelin omalla paikallani, ja metsään siirtyessä ohittaminen oli hankalaa. Olin myös aika epävarma omasta jaksamisestani edellisen kisan jäljiltä.
Kierroksen alkukolmanneksen ajan nousin hitaasti ylöspäin. Lyhyen teknisemmän pätkän aikana kävi selväksi, että myös ajotaidosta olisi hyötyä... Muuten reitti oli nopeaa polkua ja osin hiekkapohjaista tietä. Yhtään varsinaista polkunousua reitillä ei ole, Kuusankoskella näitä oli kuitenkin pari. Kierroksen n. puolivälin nousussa sain kiinni kolmen hengen letkan, joka eteni sopivan tuntuista vauhtia. Tässä porukassa menikin kierros loppuun. Välillä sykkeet putosivat aika alas, eli ehkä vauhtia pitäisi olla enempi.
Pullojen vaihdossa porukka hajosi, ja ajattelin hakea vähän vauhtia lisää, kun ajo tuntui turhan hyvältä. Muutaman minuutin välein eteen ilmestyikin selkiä, joita oli hauska ajaa kiinni. Kierroksen viimeisen kolmanneksen alussa jäin 40-sarjalaisen perään, kun tuntui, ettei nouseminen enää taida onnistua. Hänen kanssaan ajoinkin lopun matkan; poluilla kaveri ajoi aika reippaasti ja lyhyellä asfalttipätkällä mentiin vuorovedolla. Ja hyvä näin, koska kaveri kertoi pyöräni perän heiluvan. Maalissa huomasin, että linkun kiinnityksessä on reilusti väljää. Viimeisen reilun kilometrin kaveri pisti minut nuoremmuuttani vetämään, joten pitihän se yrittää pitää toinen takana. Tällä kertaa pysyi.
Kisa (ja reitti) oli ehdottoman hieno taas. Rohkeammin olisi pitänyt lähteä ajamaan, sillä nyt mentiin lähes lenkkisykkeillä (niinpä niin). Ajasta olisi 5-10 minuuttia ollut otettavissa suht helposti pois. Nyt vaan en uskaltanut, ja lähtöhässäkän takia pystynyt. Sijoitus oli 33., jota olisi kyllä ollut kiva parantaa. Mukavaahan se on koko ajan ohitella, mutta silloin on kyllä lähdetty liian hitaasti... Ihmeellistä kyllä, Kuusaan ajo ei juurikaan lopulta tuntunut, muuten kuin henkisesti.
Pyörän rungosta paljastui jälkiselvittelyssä väljyyden lisäksi halkeama hiilikuidussa, joten maastotaukoa on luvassa takuutapauksen verran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti