Evoc MTB, 12.5.2018

Kesä tuli rytinällä. Jotenkin se on mukavampi kisata helteessä, kuin nihkeässä kymmenessä lämpöasteessa. Palauttelin reittiä mieleeni n. 10 kilometrin verran, minkä aikana seuraan lyöttäytyi englantia puhuva kaveri. Hän kertoi kisaavansa nyt ensi kertaa Suomessa. Muuta vinkkiä en osannut antaa, kuin että jos haluaa kovaa ajaa, niin lyöttäytyy vaikka Evoc-paitaisen perään. Starttiviivalla kaveri olikin eturivissä.

Itse lähdin hieman taaempaa ja rauhallisemmin liikkeelle. Jaloissa ei kuitenkaan erityisesti painanut, joten annoin sykkeiden kuitenkin nousta korkeammalle kuin olin ajatellut. Muuten alku kulki mukavahkosti, mutta kivikkoa ja juurakkoa oli enemmän kuin muistin. Ilmeisesti lämmittelykaverinikin hieman yllättyi sekä kärjen vauhdista että maaston hankaluudesta, sillä alle 10 km kohdalla hän ilmestyi näkyviin ja vähän tupeksi. Tämä puolestaan johti siihen, että häntä väistäessäni kaaduin itsekin pehmeään pusikkoon.

Kierroksen toinen puolisko on teknisesti paljon helpompaa ja tänne muodostuikin pieni ajoporukka. Vauhti ei ollut kamalan kova, mutta hieman raskaalta se vain tuntui. Vetovuoroa tarjottiin, mutta skippasin omalta osaltani todeten, että toiselle kierrokselle on vähän hidastettava. Kierroksen lopussa kuitenkin tuli vähän intoa, joten ajoin edempänä menneen porukan kiinni, ja kierroksen vaihtoon tultiin 10-20 hengen letkassa.

Toisen kierroksen alkupuolisko mentiin n. 10 hengen porukassa. Tekniset pätkät menivät yhtä huonosti kuin edelliselläkin yrityksellä. Kierroksen puolivälissä näkyi edellä KoPyn M18-sarjalaisen Kasperin selkä samaan aikaan, kun letka hajosi osiin. Ajoin Kasperin kanssa tasatahtia samalla kun hän yritti tavoittaa sarjassaan kolmantena ajavaa. Kolmonen saatiinkin kohta kiinni ja ohi mentiin uppohiekkanousussa. Kasperin vauhti oli aika sopivaa, enkä uskaltanut mennä edelle polkupätkillä, etten pilaa hänen kisaansa esim. kaatumalla eteen. Lopun nopeille tiepätkille tullessa en oikein osannut päättää lähdenkö ajamaan kovaa vai chillailenko maaliin. Tein siltä väliltä ja ajelin muutaman hengen porukan mukana. Maaliin tullessa syntyi vielä vajaan sadan metrin ja kolmen hengen loppukiri, mistä irtosi toinen sija.

Vauhdin puolesta suoritus ei ollut erityisen kova. Kisa oli tavoitellun nousujohteinen, mutta sykkeiden puolesta tuli ajettua kovempaa kuin ajattelin. Sinänsä mukava, että toissapäiväinen ei erityisemmin tuntunut, mutta vauhti verrattuna sykkeisiin oli kyllä pieni pettymys. Kello ja sijoitus kertovat vain aika armottomasti nykykunnon, mikä on kyllä ihan treenikauden mukainen. Täytyy toivoa, että rauhalliset treenit nostavat pikkuhiljaa kuntoa viime kauden alun tasoa kohti.