Korso 96 MTB, 26.5.2018

Korsossa olin taas mukana 64 kilometrillä. Koko toukokuu on ollut pelkkää kesäkeliä, joten ainakaan teoriassa treenailua ei ole estänyt mikään. Paitsi työ ja muut vapaa-ajan vietteet. Olisi tehnyt mieli lähteä kokeilemaan, kuinka kovaa tänään on ”täysillä”, mutta jostain syystä jaloissa hieman painoi, ja Ojalan Henkan lähtöviivahaastattelussaan antama vinkki häntäpään kuskeille säästellä viimeiselle kympille tuntui olevan suunnattu minulle. 

Hieno kuva. Ja paljonhan näitä tuntui menevän. (Kuva: Ilkka ja Anu Lastumäki)

Lähdin siis liikkeelle rauhallisesti, ja ohi tuntui menevän 200-300 kuskia. Asfalttialoitukset ovat tympeitä. Polkujen alkaessa jonomuoto kuitenkin löytyi, mutta ajaminen oli aika tökkivää massan keskellä. Hiljalleen kuitenkin jokin rytmi löytyi. Pyrin ajelemaan letkoissa, mutta pari kertaa lyhyillä siirtymillä ajoin edempänä menneen letkan kiinni. Näin mentiin, kunnes kierroksen puolivälissä tuntui aika raskaalta; kulkua ei juuri ollut. 96-matkaa taittanut Kopyn Jukka tuli takaa ohi ja alkoi häviämään. Kierroksen loppupuolen polut kuitenkin alkoivat kulkea paremmin, ja aivan kierroksen lopussa olinkin taas Jukan perässä.

Täyttömäen päällä ensimmäisellä kierroksella. (Kuva: Ilkka ja Anu Lastumäki)

Toiselle kierrokselle lähdettiin Jukan vedolla ja takarenkaaseeni oli ilmestynyt jonkinlainen letka. Jukka tekikin tyypillistä omaa vahvaa suoritustaan eikä antanut letkan (näkyvästi) häiritä. Polen käytöstä edellä oli hauska seurata, vauhti tuntui mukavalta, ja polut sujuivat paljon paremmin kuin ensimmäisellä yrityksellä. Tuntui hyvältä. Jukka jäi kierroksen puolivälin huoltoon, jolloin veturi hävisi. Itse armottomana peesailijana en kuitenkaan tuntenut solidaarisuutta takana tulevia kohtaan, vaan päätin vähän kiristää tahtia. Letka jäikin muutamalla polkaisulla (jos eivät jääneet kaikki huoltoon), ja ajaminen alkoi maistua vielä paremmalta. Edestä ilmestyi selkiä muutaman minuutin välein. Jostain syystä vain on paljon hauskempaa kisan loppupuolella ohitella muita, kuin valua hitaasti alaspäin...

Täyttömäelle olin ajatellut ottaa kaiken irti, kun edeltävällä sorasuorallakaan ei ketään näkynyt edessä. Hyvin lyhyen puristuksen jälkeen edessä oli kuitenkin muutaman hengen letka, enkä viitsinyt ruveta etuilemaan. Mäen huipulla tarjosin letkassa ajelleelle co2-kapselin, jottei tarvitsisi taluttaa viimeisiä kilometrejä maaliin. Loppukilometreillä ei ketään enää näkynytkään, joten maaliin sain saapua aika rauhassa.

Omakuva. Koska on kiva ajaa pyörällä kivikossa, kun takaiskari toimii. Toisin kuin Rajamäellä.

Korson rata on kyllä varmasti yksi parhaista, mutta jokin taas mätti suorituksessa. Maalissa oli varsin hyvä olo, mutta ilmeisesti ensimmäinen kierros oli todellakin aivan liian hidas. Vertailemalla loppuaikoja Evoc MTB:n aikoihin, niin suoritus oli n. 7 minuuttia heikompi suhteessa muihin saman tasoisiin kuskeihin. Eli takkiin tuli. Se puolestaan ei ollut varsinainen yllätys, että viime vuodesta aika heikkeni reilusti ja samoin sijoitus, ollen 34. Tulee olemaan todella mielenkiintoista nähdä, saako vielä kesän kuluessa kuntoa ylös, vai saako parin-kolmen kuukauden laiskottelusta talvella maksaa koko kesän. Eipä sillä, että asialla valtavaa merkitystä olisi... Jyvässeudulla sitten seuraavaksi, luulisin!