Kolmen
viikon rauhallisen rullailun jälkeen oli vuorossa Laajavuoren
mäkiset kolme kierrosta ja 72 kilometriä. Reitti oli
ennätyskuivassa kunnossa, mutta rennon treeniotteen takia jätin
henkilökohtaiset ennätystavoitteet taka-alalle ja lähdin
nousujohteista kisaa tavoittelemaan.
Lähdössä otin paikan porukan keskeltä ja
nieleskelin tyytyväisenä pölyä ensimmäiset kilometrit.
Vauhdikkaat laskut tuntuivat vähän ikäviltä isossa laumassa kun
porukka haki paikkaansa. Karhuvuoren nousuihin mennessä porukan
menohalut olivat kuitenkin tasaantuneet ja varsinainen ajaminen pääsi
käyntiin. Kierroksen puolivälistä eteenpäin ajoin LaPy-paitaisen
kaverin perässä, kunnes Kypärämäen nousussa tuntui, että vähän
enempi pitäisi itsestään jättää reitille. Toisen kierroksen
sainkin sitten aloittaa itsekseni, ja aika pitkälti se myös
soolosuorituksena menikin. Ajamiseen löytyi ihan mukava moodi.
Karhuvuoren nousuihin oli mukava vähän innostua, kun muitakin
kiipeilijöitä näkyi edellä. Joko tästä tai sitten liian
säästeliäästä geelin käytöstä johtuen ässämäen ja
Kypärämäen nousuissa turha into olikin sitten poissa.
Karhuvuori ensimmäisellä kierroksella. (Kuva: Jori Soininen) |
Kolmas kierros alkoi sitten aika väsyneenä, eikä
edelläkään näkynyt ketään. ”Lentohiekkapätkälle” tullessa
takaa tuli kuitenkin Croc-paitainen kuski vauhdilla ohi, ja jäin
takapyörään roikkumaan. Paikka oli varsin otollinen, sillä
sykkeet laskivat yli kymmenellä lyönnillä yli kymmeneksi
minuutiksi vauhdin kärsimättä lainkaan. Tämä kävin hyvin
levosta, ja polkujen jälleen alkaessa pysyin perässä suhteellisen
helposti. Vaikka toisella kierroksella olin jo ollut luopumassa
suunnitelmasta, niin ässämäen alkaessa taas löytyikin innostusta
vauhdin lisäämiseen kun muutama selkäkin näkyi edellä. Energiaa
oli 3,5-tuntisen jälkeen ilmeisen mukavasti jäljellä, kun
Kypärämäen nousussa sain vielä sykkeet hyvin lähelle maksimia.
Maalissa sijalla 24 pyöristetyllä ajalla 3:40.
Tuloksia ja aikoja tutkailemalla reitti ei
ilmeisesti ollut kuitenkaan erityisen paljoa viime vuotta nopeampi,
jos lainkaan. Itselleni hävisin n. 5 minuuttia, mikä on tällä
matkalla ehkä pienoinen parannus kauden aiempiin kisoihin
verrattuna. Ehkä kunto siis pikkuhiljaa kehittyy. Ja vaikka
suorituskyky viime vuodesta vähän laahaakin, on yleistuntuma
kisaamiseen ihan positiivinen. Luultavasti vielä jonain päivänä
mennään taas ”kovaa”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti