MTB Marathon Laajavuori, 16.6.2018

Kolmen viikon rauhallisen rullailun jälkeen oli vuorossa Laajavuoren mäkiset kolme kierrosta ja 72 kilometriä. Reitti oli ennätyskuivassa kunnossa, mutta rennon treeniotteen takia jätin henkilökohtaiset ennätystavoitteet taka-alalle ja lähdin nousujohteista kisaa tavoittelemaan.

Lähdössä otin paikan porukan keskeltä ja nieleskelin tyytyväisenä pölyä ensimmäiset kilometrit. Vauhdikkaat laskut tuntuivat vähän ikäviltä isossa laumassa kun porukka haki paikkaansa. Karhuvuoren nousuihin mennessä porukan menohalut olivat kuitenkin tasaantuneet ja varsinainen ajaminen pääsi käyntiin. Kierroksen puolivälistä eteenpäin ajoin LaPy-paitaisen kaverin perässä, kunnes Kypärämäen nousussa tuntui, että vähän enempi pitäisi itsestään jättää reitille. Toisen kierroksen sainkin sitten aloittaa itsekseni, ja aika pitkälti se myös soolosuorituksena menikin. Ajamiseen löytyi ihan mukava moodi. Karhuvuoren nousuihin oli mukava vähän innostua, kun muitakin kiipeilijöitä näkyi edellä. Joko tästä tai sitten liian säästeliäästä geelin käytöstä johtuen ässämäen ja Kypärämäen nousuissa turha into olikin sitten poissa.

Karhuvuori ensimmäisellä kierroksella. (Kuva: Jori Soininen)

Kolmas kierros alkoi sitten aika väsyneenä, eikä edelläkään näkynyt ketään. ”Lentohiekkapätkälle” tullessa takaa tuli kuitenkin Croc-paitainen kuski vauhdilla ohi, ja jäin takapyörään roikkumaan. Paikka oli varsin otollinen, sillä sykkeet laskivat yli kymmenellä lyönnillä yli kymmeneksi minuutiksi vauhdin kärsimättä lainkaan. Tämä kävin hyvin levosta, ja polkujen jälleen alkaessa pysyin perässä suhteellisen helposti. Vaikka toisella kierroksella olin jo ollut luopumassa suunnitelmasta, niin ässämäen alkaessa taas löytyikin innostusta vauhdin lisäämiseen kun muutama selkäkin näkyi edellä. Energiaa oli 3,5-tuntisen jälkeen ilmeisen mukavasti jäljellä, kun Kypärämäen nousussa sain vielä sykkeet hyvin lähelle maksimia. Maalissa sijalla 24 pyöristetyllä ajalla 3:40.

Tuloksia ja aikoja tutkailemalla reitti ei ilmeisesti ollut kuitenkaan erityisen paljoa viime vuotta nopeampi, jos lainkaan. Itselleni hävisin n. 5 minuuttia, mikä on tällä matkalla ehkä pienoinen parannus kauden aiempiin kisoihin verrattuna. Ehkä kunto siis pikkuhiljaa kehittyy. Ja vaikka suorituskyky viime vuodesta vähän laahaakin, on yleistuntuma kisaamiseen ihan positiivinen. Luultavasti vielä jonain päivänä mennään taas ”kovaa”.