Synkkä Syysunelma, 3.11.2018, Rajamäki

Vuosina 2017 ja 2016 tuli osallistuttua Synkkikseen, ja tänäkin vuonna seurasta tuntui löytyvän innokkaita lähtijöitä. Itse arvoin osallistumista loppumetreille saakka, mutta kun kaverit olivat reitin suunnitelleet, kartat printanneet ja sääennustekin lupaili korkeintaan kohtalaista kaatosadetta, lähti ilmoittautuminen 100 kilometrin pyöräsarjaan. Valmistautuminen oli reittien ja varusteiden osalta (omalta osaltani) huomattavasti heikompaa kuin edellisinä vuosina – näköjään luotto matkakumppaneihin ja edellisiin kohtalaisen sujuviin suorituksiin johti aika suurpiirteiseen suhtautumiseen. Loppujen lopuksi maksoin tästä ainakin sen hinnan, että lähdön hetkellä ei otsalamppu sitten toiminutkaan (testattu toimivaksi kotona, mutta johto poikki) ja lähtö meni säätämiseksi.  Lisäksi olin jossain määrin tuuliajolla reittivalintojen suhteen. Matkaan kuitenkin päästiin n. 7 asteen lämpötilassa ilman tietoakaan päivällä seudun kastelleesta vesisateesta.

Kanattiko? Kannatti: Uusi putkihuivi!

Rastille 1 ajettiin epämääräisessä jonomuodostelmassa kuntorataa pitkin. Lämpö pääsi nousemaan kohtalaisen korkealle. Toiselle rastille (uintirasti) ajettiin pääasiassa isoa asfalttitietä, mutta loppupätkälle otettiin polkupohjainen reittivaihtoehto. Huomasin että 1) karttatelineen olisi voinut kiristää, 2) karttatelineen ja lampun kombinaation olisi voinut koestaa ja jotenkin suunnitella toimivaksi, jotta näkisi polulla edes vähän eteensä, ja 3) lähes 3 baria Mezcaleissa liukkaassa juurakossa ei toimi. Kohdan 1 sain lähes kuntoon raikastavan uinnin yhteydessä ja kohdalle 3 en tehnyt mitään, koska päättelin pysyvämme jatkossa pääosin teillä.

Rastit 3 ja 4 olivat aika helppoja isojen teiden lähellä olevia rasteja, joten matka tuntui etenevän vauhdilla. Vitoselle porukka oli ehtinyt jonkin verran hajaantua ja tällä kertaa itse rastiakin jouduimme muutama minuutin etsimään. Kohta rastin jälkeen pidimme lyhyen pizzatauon n. 2,5 tunnin kohdalla ja näytti siltä, että saattaisimme selvitä alle 12 tunnissa maaliin. Sanna ja Markku suunnistivat meidät polkuviidakosta sujuvasti selville vesille, missä odotti raikas vastatuuli. Rastit 6 ja 7 olivat helposti haettavia rasteja, mutta kasille ajellessa alkoi jo muistua mieleen, mistä tässä oli kyse. Noin 13 kilometrin siirtymä välillä 7 - 8 kesti n. tunnin, osa vastatuuleen ja pätkä kuraisella upottavalla hiekkatiellä. Vaikka matkaa oli takana vasta neljä tuntia, oli olo jo varsin ajanut. Pieni suklaanmussutus nosti mielialaa ja rasti 9 oli helppo hakea lähistöltä. Seuraavaksi oli kuitenkin edessä 16 kilometrin siirtymä rastille 10, ja aikaa meni taas yli tunti loppumatkan ollessa taas maastoajoa. Tuuli oli onneksi helpottanut jonkin verran. Rasti 11 oli ”helppo nouto” lähistöltä, mutta läheiselle rastille 12 tipuimme Markun kanssa kartalta. Sanna kuitenkin tiesi missä ollaan ja suunnisti myös suoraan rastikivelle metsässä.

Kello alkoi olla tässä vaiheessa n. kolme (7 tuntia ajettu), ja vielä oltiin kahdentoista tunnin vauhdissa. Matkanteko alkoi kuitenkin vähän hidastumaan vaikka mitään erityisiä ongelmia ei ollut. Rastit 13 ja 14 olivat suunnistuskykyisille aika helppoja, mutta jotkut muut niitä hetken hakivat, kun eivät malttaneet olla tarpeeksi tarkkoina. Kuulemma on ärsyttävää mennä meistä jatkuvasti suoralla tieltä ohi ja löytää meidät kuitenkin seuraavalta rastilta odottamassa pizza suussa. Ymmärrän, ja voin jopa samaistua.

Ruokatauko. (Kuva: Markku Tikkanen)

Rastille 15 (Rokokallio) oli taas n. 10 kilometrin siirtymä, kun teimme vähän turvallisemman reittivalinnan. Rastin lähestymisessä jouduimme hieman arpomaan, eikä varsinainen rastikaan halunnut tulla löydetyksi. Emme olleet ongelman kanssa yksin. Kivien ja aukion etsiminen jyrkännemaastosta ei ollut helppoa. Lopulta totesimme muidenkin jo pitempään turhautuneiden kanssa turvautuvamme sallittuihin teknisiin apuvälineisiin, jolloin rasti löytyi suhteellisen nopeasti. Kuvaukseen sopivia paikkoja tästä maastosta löytyi paljon, eikä varsinainen rastipiste eronnut muista käytännössä mitenkään. Taitavatkin suunnistajat viettivät tällä rastilla 45 minuuttia, mutta jotkut hakivat sen aivan suoraan. Tietysti on hankala sanoa, ketkä käyttivät tekniikkaa ja ketkä liikkuivat täysin luomuna.

Rasti 16 oli sijainniltaan helppo, mutta vei jonkin verran aikaa, sillä pyörät piti jättää sivuun. Rasti 17 puolestaan oli myös helppo, mutta päätimme väsyneinä jättää noudattamatta virkeänä tehtyä suunnitelmaa, mikä johti pieneen mutta hallittuun sompailuun. Tässä vaiheessa oli jo ollut jonkin aikaa selvää, että 12 tuntia ei tulisi riittämään. Kun rastivälit pidentyvät, vauhti hidastuu, sekä tehdään pieniä suunnistuksellisia erikoisratkaisuja, ajankulku vain tuntuu nopeutuvan.

Viimeiset kaksi rastia sekä siirtymä maaliin olivat hyvin selkeitä. Aikaa tähän 12 kilometrin kokonaisuuteen meni silti aika tarkkaan tunti. Maalissa kilometrejä oli kertynyt 144 ajassa 12:41. Fyysisesti ei tuntunut mitenkään erityisen pahalta. Keskisyke oli ollut todella matala, mutta tuntuihan 13 tunnin ajelu tietysti asiaankuuluvissa ruumiinosissa. Lopputoimenpiteet: ruoka, sauna, parin tunnin torkut autossa ja sitten kotiin. Saa nähdä vieläkö viitsii koetella onneaan syksyisessä suomikelissä.

Pukeutuminen

-          Alla lyhyet pyöräilyhousut

-          Päällä GoreTex-housut

-          Alla ohut merino-pitkähihainen

-          Päällä kevyt softshell-takki

-          Softshell-hanskat

-          Buffit päässä ja kaulassa

-          Jalassa maiharit

-          Pukeutuminen oli optimaalinen sateettomaan, märkään ja seitsemänasteiseen yöhön

Varusteet ja huomiot

-          Valot testattava kunnolla. Ilman kypärävaloa liikkuminen on ikävää. Pieni Pezl-ledi kartanlukuvalona kypärässä on hyvä.

-          Reittivalmisteluun pitää käyttää aikaa, jos aikoo olla kyvykäs toimija (!)

-          Vedenpitävät pyöräilykengät olisivat hyvä juttu

-          Varustetulla pyörällä pitäisi tehdä koeajolenkki pimeällä polulla

-          Olisihan rengaspainetta voinut tiputtaa matkan aikana. Ja olisi pitänyt. Ei vain ehtinyt.

-          Kartat alkavat olla kunnossa: Siirtymäkartat 2-4 rastia / sivu, rastin lähestymiskartta ilmakuvalla, teiden nimet ja välimatkat. (+ pari kyvykästä suunnistajaa)

-          Kolme Synkkistä putkeen ilman vesisadetta! 0-asteen tuntumassa alkaa olla aika viileää. 5-10 asteessa ei pääse varsinaisesti palelemaan. Vesisateessa leikki on varmasti aivan erilainen.

-          Matkamittari pyörään

-          Jos hyvän ajan haluaa varmistaa, kannattanee ottaa käyttöön voimassaolevien sääntöjen sallimat teknisesti edistyneet apuvälineet. Aiempina vuosina eivät olleet sallittuja, nyt olivat.