Finlandia MTB, 26.8.2019

Messilässä järjestettävä Finlandia oli minulle jonkinlaisen onnistumisen velkaa, joten koska keli oli kohdallaan ja jalat vähän ajamista vailla, niin pitihän se lähteä kahta kierrosta ajamaan. Koska alla oli pari kuivahkoa päivää ja reitin piti olla jotakuinkin ennallaan, pystyi starttiin lähtemään aika rauhallisen positiivisen mielin. Taktiikkana olisi ajaa ensimmäinen kierros kaikessa rauhassa ja toisella kierroksella vähän kiristää henkistä ruuvia, jos sinne asti pääsee.

Lähtökarsinassa oli taas harmillisen paljon tyhjää. Riittävän typeriä kuskeja oli vain 24 kappaletta fiksumpien n. 120 kuskin tyytyessä vartin päästä starttaavaan lyhyempään matkaan. Lähdöstä n. 15 hengen kärkiporukka hävisi näkyvistä jo ensimmäiseen kunnon nousuun ja pian ajelimme kahden hengen porukassa minun vedollani. Lupailin ajokaverille että tällä vauhdilla päästään kyllä poimimaan kypsyneitä marjoja viimeistään toisella kierroksella. Yllättäen saimmekin kolme kuskia kiinni jo reilun viiden kilometrin jälkeen. Itse jouduin vähän töpeksimään radan teknisimmissä kivikoissa, mutta porukka oli aika helppo ajaa kiinni. Noin 20 kilometrin kohdalla vetomies sai tarpeekseen ja pisti minut kärkeen pitemmälle ulkoilureitille. Tarkoitus ei ollut hajottaa porukkaa, mutta polkujen alkaessa perässä olikin vain yksi kuski, joka hänkin viihtyi hankalammissa polkunousuissa vähän kauemmin. Teki mieli odotella porukka kasaan, mutta päätin kuitenkin jatkaa omaan tahtiin. Kierroksen lopun nousut olivat yhtä miellyttävät kuin aina. Maalinousun päällä sain Oiz-kuskin kiinni ja starttasimme toisen kierroksen porukassa. 

Toisen kierroksen alkupuolella. (Kuva: Mikko Rantanen)

Vedin ensimmäisen viitisen kilometriä ja annoin sitten kaverille vetovuoron. Tämän jälkeen peli kävikin selväksi: teknisissä laskuissa jäin pahasti jälkeen, jahtasin jälleen kiinni ja roikuin perässä seuraavaan laskupaikkaan. Poluilla mentiin suhteellisen kovaa ja ulkoilureitillä peesissä sai välillä vähän levätä. Kuulimme jossain vaiheessa olevamme suurin piirtein kymmenensiä ja seuraavan olevan hyvin kaukana. Loppuosan polkunousujen alkaessa piti vähän haistella kilpakumppanin jaksamista, mutta pokeri piti hänelläkin hyvin. Viimeisen huollon jälkeisessä nousussa sisäreidet alkoivat jälleen kramppaamaan ja hieman säikähdin jumin iskevän. Nousu kuitenkin nousi ja jalat aukesivat. Hiekkatiellä pääsi vähän leikkimään kissaa ja hiirtä, kun kokeilimme vuoron perään miltä ajaminen tuntuu. Päätin yrittää iskeä vähän ennen laskettelurinteen lakea, jotta pääsen loppulaskuun pienellä erolla. Jalat olivat onneksi samaa mieltä ja suunnitelma toimi täydellisesti. Maaliin voittajafiiliksellä ja sijalla 10. Kokonaisuutena päivä ei ollut kovin raskas Imatraan verrattuna.

Messilän maasto on mahtava (kuivana) ja kisaaminen oli kivaa. Tästä on suurelta osin kiittäminen sitä, että ajoseuraa oli oikeastaan koko ajan. Tuloslistaa katsomalla taisin olla poikkeus, sillä erot olivat lähes poikkeuksetta minuuttiluokkaa. Eli lisää kuskeja viivalle. Edelleen olen sitä mieltä, että 72 km ja 4 tunnin aika näillä pohjilla kertoo vähän liian vaativasta radasta massatapahtumaan. Huomionarvoista on ehkä myös se, että täysmatkan keskeytysprosentti oli 33,33, puolimatkalla 3.