Koska kalenteri
mahdollisti ja keli oli lähes siedettävä, oli keikka Evolle edessä. 10-asteinen
tihkusade odotti paikan päällä yhdessä yllättävän monen maastopyöräilijän
kanssa. Ainut ongelma märkyyden lisäksi oli se, että reitistä ei ollut mitään
käsitystä, ja lisäksi koko 65 km lenkki koostui vain yhdestä 40+25 km
kierroksesta. Noh, pikaiset lämmittelyt ja lähtöviivalle.
 |
| Palkintopalli odottaa Suomen mestareita. |
Lähdössä SM-matkalaiset
saivat viiden minuutin etumatkan ennen kuin suurempi massa päästettiin perään.
65 kilometrin startti oli suhteellisen rauhallinen ja päädyin ajelemaan
kärkiporukkaan. Ensimmäiset kilometrit nautiskelin peeseistä sijoilla 2-3
pääasiassa nopealla metsäautotie-tyyppisellä pohjalla. Sähköpyörät tuntuivat
vähän sotkevan pakkaa, kun vetivät välillä jonkin välin kiinni ja välillä
karkasivat. Vähän hankalammaksi tilanne muuttui, kun siirryttiin polulle (mistä
polku kyllä tuntui puuttuvan). Muutama kuski pääsi vähän karkaamaan, mutta
pysyivät silti näköetäisyydellä. Reitti tuntui olevan pääasiassa nopeaa
reittiä, mistä poikettiin silloin tällöin juuripitoisille poluille, jotka
olivat suhteellisen lyhyitä ja aika teknisiä. Jalkautumisia joutui poluilla
tekemään silloin tällöin, etenkin jos edellä oli joku hitaampi aiemmasta
lähdöstä. Rasitustason sain pidettyä aika korkealla, mutta meno tuntui
kohtalaisen hyvältä. Yksi paha järjestäjän virhe reitillä oli, kun pyörän
joutui nostamaan uran yli vedetyn metalliketjun yli.
Homma kuitenkin
tyssäsi kertalaakista 35 km kohdalla. Tieltä polulle käännyttäessä takavaihtaja
haukkasi ketjun ja katkaisi mennessään pinnan, mikä puolestaan rikkoi
vannenauhan ja rengas päästi ilmat. Ajoittain takavaihteet olivat jo aiemmin
rutisseet, mutta mitenkään hälyttävältä se ei ollut tuntunut. Porukkaa lappoi
ohi ja korjailussa meni aikansa, etenkin kun co2-patruunan suutin hajosi. Lainapumppu
auttoi, mutta lopulta edes varasisuri ei pitänyt ilmoja. Pari naista meni ohi, eikä
voinut todeta muuta kuin että Päivit tua menee. Eipä pyörällä kuitenkaan olisi
koko matkaa maaliin edes ajanut, sillä pieni pyöritysyritys johti taas ketjun haukkaamiseen.
Reipasta hölkkää 5 km maalialueelle, suihkuun, syömään ja kotiin.
Vaikka kulku oli
kohtalaista, keskeytys harmitti yllättävän vähän. Kyseessä oli kuitenkin kauden
ainut keskeytys yhteentoista kilpailuun. Pieni harmitus iski jälkikäteen, sillä
keskeytyshetkellä olin ilmeisesti neljäs, ja maalissa kakkonen, kolmonen ja
nelonen olivat kaikki sekunnin sisällä. Olisi ollut ihan kiva olla tuossa
porukassa vääntämässä.
Yhteenvetona
kaudesta jäi aika positiivinen kuva. Viisi kuukautta kisoja jaksoi aika hyvin,
vaikka nousukunto jäikin jonnekin heinäkuun tienoille. Ajaminen oli aina hauskaa.
Talvikauteen voi lähteä viime kautta paljon paremmista asetelmista, joten jos
suunnitelmat pitävät ollenkaan, niin ensi keväänä voisi periaatteessa olla jopa
vähän paremmassa iskussa. Vielä jos kalustopuolella saisi aikaiseksi pientä
päivitystä, niin motivaatio nousisi entisestään ja pystyisi ehkä kiusaamaan
vähän parempiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti