No niin. Kisakausi 2020 käynnistyy sittenkin. Kerrankin oli jonkinlainen suunnitelma ja tavoite: tarkoitus oli olla tänä vuonna parhaassa ajokunnossa koskaan, ja todistaa se maailmalle marakisoissa. Pyöräkin oli uusi. Laiffi kuitenkin päätti toisin, kun edellä mainittu maailma sekosi paskeimpaan kevääseen ikinä. Espanjanleiritkin hävisivät kalenterista. Eih!
Talvikausi meni kuitenkin trainerilla hyvällä motivaatiolla ilman katkoksia. Kevään puolella suorituskyky kyykkäsi, kun kyykkytreenit innostivat liikaa. Tästä kun sai kunnon takaisin kohdilleen, olikin kisakausi peruttu. Kevään hyvissä ajokeleissa mentiin fiiliksellä, ja kun tunneissa oli tarkoitus heinäkuussa hakea piikkejä, alkoikin sataa. Kun sade loppui, alkoi arki. Taas ajeltiin lähinnä tunteen ja ajankäytön vaatimusten mukaan. Välillä jalkaa tuntui riittävän vaikka mihin, mutta välillä periaatteessa helppo taivallus muuttuikin työksi.
180km mäkiseen etappikisaan onkin siis hyvä lähteä tietäen, että pohjakunto on varmaankin omalla mittapuulla ihan hyvä. Varsinaisen kisakunto onkin sitten arvoitus. Kulku voi olla "kovaa", mutta meno voi myös tyssätä täysin alkuunsa. Nyt tuleekin testattua henkinen kovuus: pystynkö aloittamaan kaikessa rauhassa, vaikka muut katoaisivat horisonttiin? Vai pitäisikö olla oikeasti kova, ja laittaa kaikki peliin alusta saakka toivoen, että pääsee maaliin saakka.
 |
| Palopään nousun loppusuora |
Starttia edeltävän torstain käytimme maastotiedusteluun 15 asteen loistokelissä. Aloitimme ajelemalla ~20 km kakkosetapin alkua. Pitkiä nousuja, niitä vastaavia pitkiä laskuja, teknisesti helpohkoa kivikkoa ja paljon vauhtia. Samaa periaatetta näytti noudattavan myös kaikille etapeille yhteinen maalin lähestyminen. Tällä pätkällä oli tosin joitain lyhyitä vähän teknisempiäkin osuuksia. Tutustumisen aikana tuli siis ajettua n. 30 etappikilometriä. Tietysti jäljelle jäävään 150 kilometriin voi mahtua kaikenlaista. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että jos sää pysyy siedettävänä, on luvassa kolme päivää pelkkää herkkua pienellä fyysisellä pahoinvoinnilla höystettynä. Lähtökohtakin on kunnossa, kun samasta majoituksesta lähdemme matkaan menestystä enteilevillä kisanumeroilla 1 ja 2.
Matkakertomuksen alku retkestämme löytyy täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti