Finlandiaan en
varsinaisesti ollut menossa, kun edellinen viikonloppu oli aika
täysi. Kisa kuitenkin on naapurissa, luvattu vesisade oli peruttu ja
sunnuntai oli tyhjä. Messilään mars. Paikan päällä vielä
arvoin puolikkaan ja koko matkan välillä, mutta raksi päätyi
kuitenkin täydelle matkalle. Pian tuo alkoi vähän epäilyttää
kun kuulin, että reittiä oli selkeästi muutettu (=vaikeutettu)
aiemmasta. Viime vuonnahan oma suoritus jäi alle viiteen
kilometriin, ja sitä ennen kävin kolmisen vuotta sitten ajamassa
täyden matkan. Silloin kyse oli lähinnä pururata- ja
polkukaahailusta parilla kunnon nousulla.
 |
| Olympiarenkaat maastokisan maalialueella nostavat tunnelmaa. |
Täysi matka
muodostuu kahdesta n. 36 km kierroksesta. Starttiin alkoi paistaa
aurinko, ja siitä (?) innostuneena päätin lähteä suhteellisen
reippaasti ajamaan. Ensimmäisen 10 kilometrin aikana selvisi kaksi
asiaa: 1) reittiin oltiin lisätty paljon keskinopeaa (tai
keskivaikeaa) polkua, ja 2) satula olisi pitänyt kiristää.
Polkujen rytinässä satula siis löystyi eikä lopulta ollut kiinni
tolpassa juuri lainkaan. Kierroksen puolivälin nurkilla ajoin suht
hyvässä porukassa, mutta oli pakko luovuttaa ja pistää pyörä
sivuun kiristystä varten.
Monitoimityökalu
oli kuitenkin huono kapistus uuteen satula+tolppa -yhdistelmään.
Vaikka sopiva avain tietysti löytyi, ei työkalu mahtunut pyörimään
tolppaa vasten. Kirosin jo Finlandia-tuuriani, mutta poishan tuolta
oli päästävä, joten tähtäsin seuraavaan huoltoon / maaliin
kyselemään kunnollista työkalua. Kun lähdin liikkeelle, tuli
sopivasti takaa tuttu kaveri, josta sai hyvin ajoseuraa. Varsinainen
ajaminen ei kovin herkkua kuitenkaan ollut, kun satulalle ei
uskaltanut juuri varata, ettei hiilikuitu kolise tai murru rikki.
Eikä huollossakaan ollut työkaluja.
Maalialue tuli
kuitenkin lopulta vastaan. Sieltäkään ei oikeita työkaluja
löytynyt, mutta onneksi avuliaita riitti, ja toinen paikalta
löytynyt monitoimityökalu mahtui kuin mahtuikin pyörimään.
Satula saatiin kiinni ja matka jatkui (vaikka toimitsija kävikin
säätämisen ja ihmettelyn ohessa kyselemässä viekoittelevasti
että ”keskeytätkö”). Data kertoi, että säätämiseen
reitillä ja maalissa meni n. 7 minuuttia.
Ensimmäinen
kierros oli siis ollut aika rankka; osin satulan ja osin muuttuneen
reitin takia. Toisen kierroksen ensimmäisen kolmanneksen aikana ei
sitten näkynyt ketään, ja homma tuntui menevän ajeluksi. Onneksi
kuitenkin kohta edessä näkyi väriä, ja ajaminen alkoi taas
maistua. Sain satulasäädöissä karanneita ajokavereita muutaman
kiinni – kovin helppoa ei siis ollut muillakaan. Kierroksen
viimeisellä kolmanneksella sain vähän ”tuntumaa” eri lajeihin:
Vaikka maailmantason pyöräsuunnistaja ei ehkä ole ihan kotonaan
kivikko-juurakossa (jäykkäperällä), niin hiekkapohjalla ja
kunnollisessa ylämäessä ei minulla ole juuri näille kavereille
jakoa...
Maaliin tulin
loppunousujen jälkeen ihan riittävän väsyneenä; nyt oli se
ajanut olo. Viimeiset nousut olin tosin ajanut täysin omassa
seurassa, joten kovin puristus ehkä jäi pois. Loppusijoitus 17.
vähän päälle 4 tunnin ajalla on ihan ok, kun huomioi, että
virolaisia oli paikalla iladuttavan paljon. Toisaalta tuo neljän
tunnin reitti pistää kyllä ymmärtämään, miksi täydellä
matkalla oli niin paljon keskeyttäjiä ja puolikkaalla niin paljon
osallistujia. Itselleni sekä reitti että kisa kokonaisuutena oli
ihan ok, etenkin kun aurinko paistoi lähes koko kisan 10 minuutin
sadekuuroa lukuun ottamatta. Se on jotenkin hienoa kun pystyy noin
pitkän setin ajamaan ilman kramppeja. Mutta jos Finlandia tästä
vielä ajallisesti pitenee (tai sataa vettä), niin kyllä puolikas
minuakin houkuttaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti