23.8.2020, Saariselkä MTB Stage 3

Sunnuntai aukeni harmaana, kuten oli luvattu. Lämpötila oli silti 15 asteen tienoilla. Lähdön hetkillä tuli muutama pieni pisara, mutta sade jäi yritykseksi. Kokonaistuloksissa eteen oli 7 minuuttia ja taakse n. 4, joten taktiikaksi valikoitui puolustus.

(kuva: Saariselkä Booking)

Lähtö oli rauhallinen ja ensimmäiset 5 km ajettiin sopuisasti valtavassa kärkiporukassa helppoa hiekkauraa. Polkujen ja mutasilmäkkeiden alkaessa repeily tietysti alkoi. Ajoin edeltä kiinni kokonaistuloksissa takanani olleen Ilves-kuskin, ja päätin jäädä siihen rullailemaan. Poluilla sai jo välillä vähän rutistaa, mutta hiekkatiellä peesissä pääsi lepuuttelemaan. Ensimmäisen huollon jälkeen 15km kohdilta kärkeen meni kaksikko pitämään vauhtia mäntymetsän helpoilla poluilla ja avotunturin hiekkauralla. Niilanpään nousussa Ilveksen kaveri piti taas tahtia, samoin kuin saman tunturin murkulalaskussa. Muut jäivät tässä hieman jälkeen, ja ilveksen kanssa nautiskelimme joenrannan muutaman kilometrin polkuosuuden. Tässä meinasi ajaminen jo välillä tuntua, mutta sykkeet pysyivät hyvin alhaalla. Lopulta alkoi Kiilopään kivikkoinen nousu. Alun perin olin ajatellut siihen lisätä vähän vauhtia, mutta nyt tahti tuntui aika sopivalta. Jotenkin iskuhalut olivat kadonneet matkalle. Takana oli taas pari-kolme kuskia mukana. Kiilopään lasku meni vauhdilla, ja sen jälkeen ihmettelin minne ajoseura jäi. Maalissa kuulin takana jonkun menneen ympäri, ilman pahempia vaurioita silti ilmeisesti. Tästä jatkoin sitten sooloilua eiliseltä tuttuja polkuja. Sykkeet eivät millään nousseet eikä jalkoihinkaan tahtonut saada liikettä. Ahopäiden nousut olivat erilaiset kuin eilen, ja yllättävän pitkät. Ne sai pyöritellä aika rauhassa. Laskukin tuli otettua jo vähän varovaisemmin. "Loppusuoran" tutussa nousussa onnistuin laittamaan vähän enemmän tehoa peliin, kun huomasin jonkun ilmaantuneen taustalle. Kaveri ottikin kiinni lopun tekniikkatestissä pari kilometriä ennen maalia. Tämähän generoi pienen loppukirivaihteen loppusuon kohdalta, ja sain pienen eron aikaiseksi ennen maalia. Aurinkokin lämmitti viimeiset 20-30 kilometriä.

Ahopäät (kuva: Saariselkä Booking)

Lopputulos oli pettymyksen aiheuttava etapin 12. ajalla 3:09. Kokonaistuloksissa silti säilyi 9. sija reilun minuutin erolla. Kävi ilmi, että olinkin seuraillut väärää kaveria, en pahinta uhkaajaa. Näin se etappikisa-aloittelija oppii, torjuntavoitto tuurilla silti.

Kokonaisuutena MTB Stages oli ns. kokemisen arvoinen. Paukkuja oli aika hyvin, kevään/kesän treenit näköjään toimivat. Kolmannen etapin ja ruokailun jälkeen oli kyllä aika valmis olo. Ajamiseen ja sijoitukseen pitää olla tyytyväinen. Ja Epic Evo on kyllä erinomainen kapistus tällaiseen tekemiseen.

Virallinen KoPy-raportti täällä.

22.8.2020, Saariselkä MTB Stage 2

Kisapäivä 2:n aamu häikäisi auringonpaisteella. Karsinasta sama paikka kuin eilen, edessä oli vähän harvempaa. Kuuluttaja tuotti pettymyksen ilmoittamalla matkan olevan 68km luvatun 80:n sijaan. Tämä korvattaisiin viimeisen etapin 9km pidennyksellä. Lähtörivissä oli aikaa ihmetellä ympärillä olevien kuskien kevyttä rengastusta.

Starttipam, ja eiliseltä tuttuun nousuun. Pysyttäydyin ~20 kuskin kärkiryhmässä, joka repesi kahtia pari sataa metriä ennen Kaunispään huippua. Repeily jatkui laskun jälkeen Palopään nousussa. Huomasin ajelevani neljän hengen letkassa läskipyörän peesissä. Tuokin letka repesi ennen huippua ja vähän jäin läskistä. Flow-laskuun pääsin kuitenkin tuntumaan ja nautin menosta. Urupään nousun ja laskun peesailin. Sovimme vuorovedosta kohti kisakeskusta ja siitä eteenpäin helpoille urille. Rasitustaso pysyi lenkkileveleillä, mikä tuntui fiksulta tempulta.

30 kilometrin nurkilta alkoi nautittava tasaisehko polkuosuus, mitä kesti kymmenisen kilometriä. Tässä kasaantunut ryhmä muuttui hiljalleen soolokuskeiksi. Hiljalleen sykekin alkoi nousta, kun sain pientä eroa taaksepäin aikaiseksi. Tarjoilin renkaansa rikkoneelle kaverille pumpun ja sisurin, ja tästä kiitoksena takaa tuli nuori kaveri, joka tarjosi peesit hiekkatieosuudelle Kiilopäälle 44km tienoille. Nousun alussa reidet uhkailivat krampilla ja selkä edellä karkasi. Luotin kuitenkin kokemukseen, ja sain kelattua kaverin kiinni reilusti ennen huippua. Huipulla eroa oli mukavasti yli 100 metriä. Sykkeet olivat tietysti vähän koholla, mutta homma tuntui olevan hallussa. Laskua seuraavat polkuosuudet olivat puhdasta nautiskelua. Ahopäiden nousu oli helppo ja lasku puolestaan nautittavaa kivikkotykitystä. Tämän hauskuuden hinta oli tyhjenevä takarengas. Suihkaus co2- kapselista auttoi 1,5km, jonka jälkeen oli pysäköitävä ihmettelemään. Vuoto oli jossain kumin ja vanteen välimaastossa, eikä litku toiminut. Maaliin oli 10 tuttua kilometriä, joten suhautin renkaan niin täyteen kuin uskalsin, ja toivoin parasta. Ohi meni kaksi kaveria. Toisen saavutin parissa kilometrissä, mutta toisen kohdalla oli luovutettava huomista ajatellen. Harmillista, koska hän ajoi samassa sarjassa. Rengas kuitenkin jaksoi hitaasti tyhjentyen maaliin saakka.

Maalissa sijalla 9 ja olo tuoreena. Aika meni rengasmurheiden verran päälle 3,5 tuntia (3:34). Viimeiselle etapille olisi lystiä laittaa kaikki peliin jossain vaiheessa, mutta voi olla, että paukut on jo ammuttu. Sunnuntai kertoo.

Virallinen KoPy-tarina täällä.

21.8.2020, Saariselkä MTB Stage 1

Päivä 1 aukeni sumussa. Illan / yön sade oli tehnyt omat temppunsa maastolle. Lämpötila oli kuitenkin sovelias ~14 astetta. Lämmittelyt oli hoidettu jo eilen, joten aikalailla suoraan siirryimme lähtökarsinaan kolmanteen-neljänteen riviin.

Startti tapahtui etuauton perässä asfalttinousuun yllättävän rauhallisesti. N. 30 kuskin kärkiporukka pysyi kasassa myös Kaunispään polkuosuudelle siirryttyä. Repeily alkoi muutaman sata metriä ennen huippua. Jukan kanssa olimme tuon porukan loppujoukossa. Hissin yläasemalta lähdettiin suoraan laskuun, minkä nautittavuuden poisti laseihin tärähtänyt huuru. Oli jänskättävää laskea mutakuoppiin näkemättä niitä. Eroa eteenhän siis syntyi. Laskun lopussa lasit löysivät paikkansa paidan alta. Alkulenkin loppu meni sujuvasti peesaillen vältellen liiallista innostumista.

Kaunispää, tunti ennen starttia.

 

Kaunispään nousu, tieltä polulle (kuva: Saariselkä Booking)

Kisakeskuksen kohdalta (~10km) siirryttiin ensin hiekkatielle ja sitten "kumpuilevalle" mäntymetsäpolulle. Tässä M40-kuski tarjosi yli 5km mukavaa peesiä. Rasitustaso pysyi sopivasti punarajan alla. Itse tarjouduin vetämään hiekkatien Tolosjoen ylitykseen 20km kohdille. Joki oli märkä ja takana näkyi viitisen kuskia kanniskelemassa pyöriään. Tästä hieman innostuneena veivailin 3km nousun Kulmakurulle hieman reippaammin kuin olisi pitänyt, mutta fiilis oli hyvä. Nousun loppu hieman jo meinasi ahdistaa. Perässä olleita ei kuitenkaan enää näkynyt ja edellä vilkkui pari selkää.

Ennen Tolosjoen toista ylitystä (kuva: Paula Nyländen)

Piiitkän laskun aikana vaikutti ensin siltä, että saavuttaminen takkuaa, mutta yllättäen sainkin varoitella paria kaveria ohitusaikeista. Seuraavissa nousuissa ja laskuissa sekä edellä että takana oli liikettä, ja meno tuntui mukavalta. Tolosjoen toisen ylityksen jälkeen reilussa 30 kilometrissä jyrkissä nousuissa joutui hieman jalkautumaan porukassa edetessä. Nousu tuntui aika tiukalta - olin muutaman hengen letkan kärjessä ja koitin vain pitää jalat pyörimässä. Porukalla ei ollut kiire ohi. Nousun lopulla yksi kaveri päätti hieman puristaa ja roikuin perässä nousun laelle muiden jäädessä. Totesin kuitenkin vauhdin olevan naksun verran liikaa seuraavia päiviä ajatellen ja eroa alkoi hiljalleen syntymään.

Loppuliuku (kuva: Saariselkä MTB)

Viimeiset vajaat 15 km olivat tuttuja eiliseltä ja upeaa baanaa teknisesti helpohkoine kivikkoineen ja loivine nousuineen. Sain yhden jo pitkään edellä vilkkuneen Saariselkäpaidan kiinni, mutta aiemmin karannut selkä jäi haaveeksi. Kivikkoisemmissa laskuissa olin jo lähes takarenkaassa, mutta loivassa ja pitkässä nousussa jouduin taas ajattelemaan huomista. Viimeiset kolmisen kilometriä olivat sitten helppoa rullailua vailla paineita. Harmittavasti 2,5 tunnin alitus jäi sekunneista kiinni (no, kymmenistä sekunneista). Spekseihin meni kuitenkin aika hyvin, nousumetrejä kertyi pyöreät 1000. Maalissa olo oli yllättävän hyvä, sijoitus eliten 10. Jospa huomisellekin jäi jotain.

Virallinen seuraraportti täällä.

Pre-Stages Analysis 2020

No niin. Kisakausi 2020 käynnistyy sittenkin. Kerrankin oli jonkinlainen suunnitelma ja tavoite: tarkoitus oli olla tänä vuonna parhaassa ajokunnossa koskaan, ja todistaa se maailmalle marakisoissa. Pyöräkin oli uusi. Laiffi kuitenkin päätti toisin, kun edellä mainittu maailma sekosi paskeimpaan kevääseen ikinä. Espanjanleiritkin hävisivät kalenterista. Eih!
 
Talvikausi meni kuitenkin trainerilla hyvällä motivaatiolla ilman katkoksia. Kevään puolella suorituskyky kyykkäsi, kun kyykkytreenit innostivat liikaa. Tästä kun sai kunnon takaisin kohdilleen, olikin kisakausi peruttu. Kevään hyvissä ajokeleissa mentiin fiiliksellä, ja kun tunneissa oli tarkoitus heinäkuussa hakea piikkejä, alkoikin sataa. Kun sade loppui, alkoi arki. Taas ajeltiin lähinnä tunteen ja ajankäytön vaatimusten mukaan. Välillä jalkaa tuntui riittävän vaikka mihin, mutta välillä periaatteessa helppo taivallus muuttuikin työksi.
 
180km mäkiseen etappikisaan onkin siis hyvä lähteä tietäen, että pohjakunto on varmaankin omalla mittapuulla ihan hyvä. Varsinaisen kisakunto onkin sitten arvoitus. Kulku voi olla "kovaa", mutta meno voi myös tyssätä täysin alkuunsa. Nyt tuleekin testattua henkinen kovuus: pystynkö aloittamaan kaikessa rauhassa, vaikka muut katoaisivat horisonttiin? Vai pitäisikö olla oikeasti kova, ja laittaa kaikki peliin alusta saakka toivoen,  että  pääsee maaliin saakka.

 

Palopään nousun loppusuora

Starttia edeltävän torstain käytimme maastotiedusteluun 15 asteen loistokelissä. Aloitimme ajelemalla ~20 km kakkosetapin alkua. Pitkiä nousuja, niitä vastaavia pitkiä laskuja, teknisesti helpohkoa kivikkoa ja paljon vauhtia. Samaa periaatetta näytti noudattavan myös kaikille etapeille yhteinen maalin lähestyminen. Tällä pätkällä oli tosin joitain lyhyitä vähän teknisempiäkin osuuksia. Tutustumisen aikana tuli siis ajettua n. 30 etappikilometriä. Tietysti jäljelle jäävään 150 kilometriin voi mahtua kaikenlaista. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että jos sää pysyy siedettävänä, on luvassa kolme päivää pelkkää herkkua pienellä fyysisellä pahoinvoinnilla höystettynä. Lähtökohtakin on kunnossa, kun samasta majoituksesta lähdemme matkaan menestystä enteilevillä kisanumeroilla 1 ja 2.

Matkakertomuksen alku retkestämme löytyy täältä.