Sunnuntai aukeni harmaana, kuten oli luvattu. Lämpötila oli silti 15 asteen tienoilla. Lähdön hetkillä tuli muutama pieni pisara, mutta sade jäi yritykseksi. Kokonaistuloksissa eteen oli 7 minuuttia ja taakse n. 4, joten taktiikaksi valikoitui puolustus.
 |
(kuva: Saariselkä Booking)
|
Lähtö oli rauhallinen ja ensimmäiset 5 km ajettiin sopuisasti valtavassa kärkiporukassa helppoa hiekkauraa. Polkujen ja mutasilmäkkeiden alkaessa repeily tietysti alkoi. Ajoin edeltä kiinni kokonaistuloksissa takanani olleen Ilves-kuskin, ja päätin jäädä siihen rullailemaan. Poluilla sai jo välillä vähän rutistaa, mutta hiekkatiellä peesissä pääsi lepuuttelemaan. Ensimmäisen huollon jälkeen 15km kohdilta kärkeen meni kaksikko pitämään vauhtia mäntymetsän helpoilla poluilla ja avotunturin hiekkauralla. Niilanpään nousussa Ilveksen kaveri piti taas tahtia, samoin kuin saman tunturin murkulalaskussa. Muut jäivät tässä hieman jälkeen, ja ilveksen kanssa nautiskelimme joenrannan muutaman kilometrin polkuosuuden. Tässä meinasi ajaminen jo välillä tuntua, mutta sykkeet pysyivät hyvin alhaalla. Lopulta alkoi Kiilopään kivikkoinen nousu. Alun perin olin ajatellut siihen lisätä vähän vauhtia, mutta nyt tahti tuntui aika sopivalta. Jotenkin iskuhalut olivat kadonneet matkalle. Takana oli taas pari-kolme kuskia mukana. Kiilopään lasku meni vauhdilla, ja sen jälkeen ihmettelin minne ajoseura jäi. Maalissa kuulin takana jonkun menneen ympäri, ilman pahempia vaurioita silti ilmeisesti. Tästä jatkoin sitten sooloilua eiliseltä tuttuja polkuja. Sykkeet eivät millään nousseet eikä jalkoihinkaan tahtonut saada liikettä. Ahopäiden nousut olivat erilaiset kuin eilen, ja yllättävän pitkät. Ne sai pyöritellä aika rauhassa. Laskukin tuli otettua jo vähän varovaisemmin. "Loppusuoran" tutussa nousussa onnistuin laittamaan vähän enemmän tehoa peliin, kun huomasin jonkun ilmaantuneen taustalle. Kaveri ottikin kiinni lopun tekniikkatestissä pari kilometriä ennen maalia. Tämähän generoi pienen loppukirivaihteen loppusuon kohdalta, ja sain pienen eron aikaiseksi ennen maalia. Aurinkokin lämmitti viimeiset 20-30 kilometriä.
 |
Ahopäät (kuva: Saariselkä Booking)
|
Lopputulos oli pettymyksen aiheuttava etapin 12. ajalla 3:09. Kokonaistuloksissa silti säilyi 9. sija reilun minuutin erolla. Kävi ilmi, että olinkin seuraillut väärää kaveria, en pahinta uhkaajaa. Näin se etappikisa-aloittelija oppii, torjuntavoitto tuurilla silti.
Kokonaisuutena MTB Stages oli ns. kokemisen arvoinen. Paukkuja oli aika hyvin, kevään/kesän treenit näköjään toimivat. Kolmannen etapin ja ruokailun jälkeen oli kyllä aika valmis olo. Ajamiseen ja sijoitukseen pitää olla tyytyväinen. Ja Epic Evo on kyllä erinomainen kapistus tällaiseen tekemiseen.
Virallinen KoPy-raportti
täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti