21.8.2020, Saariselkä MTB Stage 1

Päivä 1 aukeni sumussa. Illan / yön sade oli tehnyt omat temppunsa maastolle. Lämpötila oli kuitenkin sovelias ~14 astetta. Lämmittelyt oli hoidettu jo eilen, joten aikalailla suoraan siirryimme lähtökarsinaan kolmanteen-neljänteen riviin.

Startti tapahtui etuauton perässä asfalttinousuun yllättävän rauhallisesti. N. 30 kuskin kärkiporukka pysyi kasassa myös Kaunispään polkuosuudelle siirryttyä. Repeily alkoi muutaman sata metriä ennen huippua. Jukan kanssa olimme tuon porukan loppujoukossa. Hissin yläasemalta lähdettiin suoraan laskuun, minkä nautittavuuden poisti laseihin tärähtänyt huuru. Oli jänskättävää laskea mutakuoppiin näkemättä niitä. Eroa eteenhän siis syntyi. Laskun lopussa lasit löysivät paikkansa paidan alta. Alkulenkin loppu meni sujuvasti peesaillen vältellen liiallista innostumista.

Kaunispää, tunti ennen starttia.

 

Kaunispään nousu, tieltä polulle (kuva: Saariselkä Booking)

Kisakeskuksen kohdalta (~10km) siirryttiin ensin hiekkatielle ja sitten "kumpuilevalle" mäntymetsäpolulle. Tässä M40-kuski tarjosi yli 5km mukavaa peesiä. Rasitustaso pysyi sopivasti punarajan alla. Itse tarjouduin vetämään hiekkatien Tolosjoen ylitykseen 20km kohdille. Joki oli märkä ja takana näkyi viitisen kuskia kanniskelemassa pyöriään. Tästä hieman innostuneena veivailin 3km nousun Kulmakurulle hieman reippaammin kuin olisi pitänyt, mutta fiilis oli hyvä. Nousun loppu hieman jo meinasi ahdistaa. Perässä olleita ei kuitenkaan enää näkynyt ja edellä vilkkui pari selkää.

Ennen Tolosjoen toista ylitystä (kuva: Paula Nyländen)

Piiitkän laskun aikana vaikutti ensin siltä, että saavuttaminen takkuaa, mutta yllättäen sainkin varoitella paria kaveria ohitusaikeista. Seuraavissa nousuissa ja laskuissa sekä edellä että takana oli liikettä, ja meno tuntui mukavalta. Tolosjoen toisen ylityksen jälkeen reilussa 30 kilometrissä jyrkissä nousuissa joutui hieman jalkautumaan porukassa edetessä. Nousu tuntui aika tiukalta - olin muutaman hengen letkan kärjessä ja koitin vain pitää jalat pyörimässä. Porukalla ei ollut kiire ohi. Nousun lopulla yksi kaveri päätti hieman puristaa ja roikuin perässä nousun laelle muiden jäädessä. Totesin kuitenkin vauhdin olevan naksun verran liikaa seuraavia päiviä ajatellen ja eroa alkoi hiljalleen syntymään.

Loppuliuku (kuva: Saariselkä MTB)

Viimeiset vajaat 15 km olivat tuttuja eiliseltä ja upeaa baanaa teknisesti helpohkoine kivikkoineen ja loivine nousuineen. Sain yhden jo pitkään edellä vilkkuneen Saariselkäpaidan kiinni, mutta aiemmin karannut selkä jäi haaveeksi. Kivikkoisemmissa laskuissa olin jo lähes takarenkaassa, mutta loivassa ja pitkässä nousussa jouduin taas ajattelemaan huomista. Viimeiset kolmisen kilometriä olivat sitten helppoa rullailua vailla paineita. Harmittavasti 2,5 tunnin alitus jäi sekunneista kiinni (no, kymmenistä sekunneista). Spekseihin meni kuitenkin aika hyvin, nousumetrejä kertyi pyöreät 1000. Maalissa olo oli yllättävän hyvä, sijoitus eliten 10. Jospa huomisellekin jäi jotain.

Virallinen seuraraportti täällä.